Jeesuksen puheille tuli saddukeuksia. Näiden mukaan kuolleet eivät herää eloon. He sanoivat: ”Opettaja, Mooses on määrännyt, että jos mies kuolee lapsettomana ja häneltä jää leski, on vainajan veljen mentävä lesken kanssa naimisiin ja jatkettava veljensä sukua. No, olipa kerran seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon mutta kuoli lapsettomana. Silloin toinen veli otti lesken, sitten kolmas ja vuorollaan kaikki seitsemän, mutta he kaikki kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopulta nainenkin kuoli. Kenen vaimo hänestä tulee ylösnousemuksen jälkeen? Hänhän oli naimisissa kaikkien seitsemän kanssa.”

Jeesus vastasi: ”Tässä maailmassa ihmiset menevät naimisiin, mutta ylösnousemuksen arvoisiksi katsotut eivät tulevassa maailmassa enää mene. He eivät näet voi enää kuolla. He ovat enkelien kaltaisia, Jumalan lapsia ja osallisia ylösnousemuksesta. Kuolleiden heräämisestä todistaa Mooseskin kertomuksessaan piikkipensaasta. Siinä hän kutsuu Herraa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi. Ei Jumala ole kuolleiden vaan elävien Jumala. Hänelle kaikki ovat eläviä.”

Silloin jotkut oppineista sanoivat: ”Opettaja, olipa hyvin vastattu.” Eikä kukaan enää uskaltanut kysyä Jeesukselta mitään. (Luuk. 20: 27–40)