Jumalan valtakunta on yksi Jeesuksen puheiden pääkäsitteistä. Sen kiertoilmauksena käytetään käsitettä taivaiden valtakunta. Vanhassa testamentissa ilmaisu merkitsee Jumalan kuninkuutta kaikkien inhimillisten valtakuntien vastakohtana.

Jeesuksessa se Jumalan valtakunta, jota jo Johannes Kastaja julisti, tuli lähelle. Jeesuksen toiminta (parannusteot ja syntien anteeksiantaminen) oli todistus Jumalan valtakunnan voitosta ja pimeyden valtakunnan häviöstä. Jeesus korosti, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta. Uuden testamentin mukaan Jumalan valtakunnan lopullinen tuleminen tapahtuu historian lopussa. Johanneksen ilmestys julistaa: ”Halleluja! Kuninkaana on nyt Herra, meidän Jumalamme, kaiken hallitsija.” (Ilm. 19:6.) Roomalaiskirjeessä puolestaan todetaan: ”Jumalan valtakunnassa syöminen ja juominen ei ole tärkeää. Siellä iloitaan Pyhän Hengen antamasta oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta.” (Room. 14:17.)