₁₉Stefanoksen kivittämisestä alkanut vaino oli saanut osan uskovista hajaantumaan. He kulkivat Foinikiaan, Kyprokselle ja Antiokiaan saakka julistamatta sanaa muille kuin juutalaisille. ₂₀Jotkut heistä olivat kuitenkin Kyprokselta ja Kyrenestä, ja Antiokiaan tultuaan he julistivat ilosanomaa Herrasta Jeesuksesta muillekin kuin juutalaisille. ₂₁Herran käsi oli heidän tukenaan, ja moni kääntyi ja alkoi uskoa Herraan.

₂₂Kun Jerusalemin seurakunnassa kuultiin tästä, lähetettiin Barnabas Antiokiaan. ₂₃Kun hän saapui perille, hän näki, mitä Jumalan hyvyys oli saanut aikaan. Tästä ilahtuneena hän kehotti kaikkia pysymään Herran omina. ₂₄Hän oli näet hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä useammat omistautuivat Herralle.

₂₅Barnabas lähti Tarsokseen etsimään Saulosta ₂₆ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. Yhdessä he viettivät vuoden seurakunnassa ja opettivat suuria ihmisjoukkoja. Antiokialaiset Herran seuraajat olivat ensimmäisiä, joita alettiin kutsua kristityiksi.

₂₇Samoihin aikoihin tuli Jerusalemista profeettoja Antiokiaan. ₂₈Yksi heistä, nimeltään Agabos, sai Hengeltä tiedon suuresta nälänhädästä, joka tulisi koko maailmaan. Keisari Claudiuksen aikana näin tapahtuikin. ₂₉Uskovat päättivät järjestää keräyksen tukeakseen Juudeassa asuvia ystäviään. Jokainen antaisi varojensa mukaan. ₃₀Näin he myös tekivät ja lähettivät Barnabaksen ja Sauloksen viemään rahat seurakunnan johtajille.