₁₃Jumala lupasi koko maailman perinnöksi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Ei hän tehnyt sitä siksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että tämä luotti häneen. Luottamus teki Abrahamista kelvollisen. ₁₄Usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa, jos perinnön saavat ne, jotka noudattavat lakia. ₁₅Laista näet seuraa viha. Jollei ole lakia, ei ole myöskään rikosta.

₁₆Siksi usko saa lupauksen toteutumaan. Tämä horjumaton lupaus merkitsee armoa kaikille Abrahamin jälkeläisille. Se ei rajoitu vain niihin, jotka noudattavat lakia. Se koskee myös niitä, joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, ₁₇niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinusta monien kansojen isän.» Abraham luotti Jumalaan, joka tekee kuolleista eläviä ja kutsuu olemattomat olemaan. ₁₈Abraham toivoi, vaikkei toivoa ollut. Hän uskoi tulevansa »monien kansojen isäksi», koska oli sanottu: »Näin suureksi kasvaa sinun jälkeläistesi määrä.» ₁₉Abrahamin usko ei horjunut, vaikka hän ymmärsi, että lähes satavuotiaana hän oli kyvytön saamaan lapsia ja että Saaran kohtu oli kuihtunut. ₂₀Abraham ei silti lakannut luottamasta Jumalan lupaukseen. Hän sai voimaa uskostaan ja antoi kunnian Jumalalle. ₂₁Hän oli varma siitä, että Jumala pystyy pitämään lupauksensa. ₂₂Siksi »Jumala hyväksyi hänet».

₂₃Tätä ei kuitenkaan kirjoitettu vain Abrahamin vuoksi ₂₄vaan myös meidän vuoksemme. Jumala hyväksyy meidätkin kelvollisiksi, kun uskomme häneen, joka herätti Herramme Jeesuksen kuolleiden joukosta. ₂₅Jeesuksen annettiin kuolla meidän rikkomustemme vuoksi, ja hänet herätettiin eloon, jotta Jumala hyväksyisi meidät.