₁₆»Kuluu pieni hetki, ettekä te enää näe minua. Kuluu vielä hetki, ja näette minut jälleen.»

₁₇Jotkut oppilaista puhuivat keskenään: »Mitä ihmettä hän oikein puhuu? ’Kuluu pieni hetki, ettekä te enää näe minua. Kuluu vielä hetki, ja näette minut jälleen.’ Ja entäs tämä: ’Minä menen Isän luokse’?»

₁₈»Mikä on se pieni hetki, josta hän puhuu?» he ihmettelivät. »Ei hänen puheistaan saa tolkkua.»

₁₉Jeesus tiesi, että he halusivat pyytää häneltä selvennystä, ja sanoi: »Sekö teitä ihmetyttää, että sanoin: ’Kuluu pieni hetki, ettekä te enää näe minua. Kuluu vielä hetki, ja näette minut jälleen’? ₂₀Minä vakuutan teille: Te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te saatte syyn surra, mutta surunne vaihtuu iloon. ₂₁Raskaana oleva nainen on tuskissaan, kun synnytyksen hetki koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, ei äiti enää muista tuskiaan. Hän iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. ₂₂Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta me tapaamme jälleen. Silloin sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei teiltä vie. ₂₃Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Minä vakuutan teille: Mitä ikinä pyydätte Isältä minun nimissäni, sen hän antaa teille.