”Tai ajatellaan näin: Isäntä kutsui palvelijat luokseen matkoille lähtiessään. Hän jakoi omaisuutensa heidän hoidettavakseen: Yhdelle hän antoi viisi miljoonaa, toiselle kaksi, kolmannelle yhden. Kukin sai kykyjensä mukaisen summan. Sitten isäntä matkusti pois.
Viisi miljoonaa saanut ryhtyi toimeen heti isännän mentyä ja teki voittoa toiset viisi miljoonaa. Myös kaksi miljoonaa saanut teki voittoa toiset kaksi miljoonaa. Mutta se, joka oli saanut yhden mil-joonan, meni ja hautasi isäntänsä rahat maahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Viisi miljoonaa saanut toi tulles-saan myös toiset viisi ja sanoi: ’Herra, annoit minulle viisi miljoonaa, ja minä tein voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hienoa! Sinä olet hyvä ja uskollinen palvelija. Olit luottamuksen arvoinen tässä pikkuasiassa, ja siksi annan sinun vastuullesi paljon muutakin. Tule juhlimaan herrasi kanssa!’
Kaksi miljoonaa saanut tuli ja sanoi: ’Herra, annoit minulle kaksi miljoonaa, ja minä tein voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hienoa! Sinä olet hyvä ja uskollinen palvelija. Olit luottamuksen arvoinen tässä pikkuasiassa, ja siksi annan sinun vastuullesi paljon muutakin. Tule juhlimaan herrasi kanssa!’
Viimein isännän eteen tuli sekin palvelija, joka oli saanut yhden miljoonan. Hän sanoi: ’Herra, tie-dän, että olet ankara mies. Niität sieltä, mihin et ole itse kylvänyt, ja kokoat sieltä, mihin et ole itse heittänyt siemeniä. Koska pelkäsin sinua, menin ja kätkin rahasi maahan. Tässä, ota omaisuutesi.’ Mutta isäntä sanoi: ’Sinä laiska ja huono palvelija! Sinä siis tiesit, että minä niitän sieltä, mihin en ole itse kylvänyt? Ja että kokoan sieltä, mihin en ole itse heittänyt siemeniä? Olisit siinä tapauksessa vienyt rahani pankkiin, niin että olisin palattuani saanut omani takaisin korkojen kanssa. Ottakaa häneltä miljoona ja antakaa se sille, jolla on jo kymmenen. Sillä niille, joilla jo on, annetaan lisää yllin kyllin. Siltä, jolla ei ole mitään, sen sijaan otetaan loputkin. Heittäkää tuo hyödytön palvelija ulos pimeyteen, missä itketään ja purraan hammasta.’” (Matt. 25:14–30)