Eksyn helposti ajatusrakennelmiini – koskevat ne joskus sinuakin, Jumala. Jään kiinni sanoihin. Sanat viittaavat aina johonkin, ne ovat kuin sormia, jotka osoittavat tarkoittamaansa. Sinun sanasi osoittavat sinun todellisuuteesi. Sanat ovat välttämättömiä, mutta se, mihin ne viittaavat, on varsinainen juttu. Sinä ympäröit minut todellisuudella. Sinä olet.

– – –

Haluaisin tunnistaa kaipaukseni ja haluni niin kuin lapsi – spontaanisti, iloisesti ja avoimesti. Lapsena osasin sen hyvin. Jossakin minussa siis on se kyky: haluan aktivoida sen nyt ja tulla sinun luoksesi.