Leonard Cohen kehottaa laulussaan Anthem soittamaan ”kelloja, joissa vielä on sointi” eli toimimaan sen hyvän pohjalta, joka itsessämme on, ja unohtamaan vaatimuksen täydellisyydestä. Hän muistuttaa, että kaikessa on jokin särö ja vain sillä tavalla valo voi päästä sisään (”there is a crack in everything / that’s how the light gets in”). Mikä ja millainen särö minussa on?