Monesti ajattelen, että eheys, kokonaisuus, on ihmisen arvokkain ominaisuus. Entä jos terve elämä, myös terve hengellisyys, voikin syntyä vain särkymisestä? Tällöin särkyminen ja haavoittuvuus on ihmisen arvokkain ominaisuus, suorastaan aarre. ”Sinun on opittava monissa kohdin itse särkymään, jos haluat säilyttää rauhan ja sovinnon toisten kanssa” (Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta).