Blogi: Puutarhamietteitä – Raamattumietiskely

Olen rakastanut syyskuuta siitä asti, kuin sain oman puutarhan. Syyskuu on väkevän täynnä elämää ja kuolemaa. Muutos on käynnissä. Viimeiset kukat loistavat. Sato kypsyy ja korjataan pois. Vadelmapensaikko kellastuu ja ränsistyy, mutta itse asiassa se häärää jo kuumeisesti seuraavan vuoden kukka-aiheita. Tulevan kevään kukkasipulitkin kätketään maahan. Syyskuinen puutarha muistuttaa, että Jumala antaa kasvun ja kuihtumisen, syntymän ja kuoleman, kevään ja syksyn.  

Raamatun Job sanoi kerran: Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha (Job 1:10). Kuihtuminen ja kuolema voivat tuntua pahalta, mutta nekin kuuluvat Jumalan työhön.  

Mystikko Eckhart Tolle kirjoitti samasta asiasta, hyvän ja pahan, kasvun ja kuihtumisen vastaanottamisesta. ”On menestyksen aikoja, jolloin saat kaikkea ja kaikki onnistuu. On epäonnistumisen aikoja, jolloin kaikki kuihtuu ja rapautuu, ja sinun on annettava kaiken mennä ja annettava tilaa uuden nousta tai muutoksen tapahtua. Ei ole totta, että ylöspäin vievä vaihe on hyvä ja alas painuva paha… Häviäminen on välttämätöntä, jotta uutta voisi kasvaa. Toista ei voi olla ilman toista.” 

Samaan teemaan törmäsin myös Lotte Möllerin kirjoittamassa puutarhakirjassa: ”Tullakseen onnelliseksi puutarhassaan ihmisen pitää päästä sovintoon kaiken elävän väistämättömän ja jatkuvan muutoksen kanssa, kuihtumisen ja kuoleman kanssa. Sen sijaan, että yrittäisimme pysäyttää ajan paikalleen, me juhlistamme sen juoksua seppelöimällä sen talventähdillä, krookuksilla, narsisseilla, hedelmäpuiden kukilla, syreeneillä, retiiseillä, pioneilla, ruusuilla, liljoilla, karviaisilla, syysleimuilla, kehäkukilla, luumuilla, pihlajanmarjoilla, astereilla, kultapiiskuilla ja jouluruusuilla… Kaipaus ja suru, mutta myös odotus ja luottamus ovat pohjasointuina sisäisessä suhteessa puutarhaan. Kaiken katoamiseen liittyvä haikeus sekoittuu iloon siitä, mitä on, ja sen kaiken toiveikkaaseen odottamiseen, mitä on tulossa.” 

Psalmien kirjassa on selvänä näky Jumalasta, joka antaa elämän ja ottaa sen pois luodakseen uutta. Hän uudistaa maan kasvot. 

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,  

ja odottavat ruokaansa ajallaan.  

Sinä annat, ja jokainen saa osansa,  

avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.  

Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,  

kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat 

ja palaavat maan tomuun.  

Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,  

näin uudistat maan kasvot (Ps. 104:27–30). 

Teksti: Anni Pesonen.

Vuonna 2022 Anni Pesonen kirjoittaa Piplia-lehden raamattumietiskelyt. Lue lehdet täältä tai tilaa maksutta kotiisi: Piplia-lehti.