Psalmi 104

₁Ylistä Herraa, minun sieluni!

Herra, minun Jumalani,

miten suuri ja mahtava sinä olet!

Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

₂valo ympäröi sinut kuin viitta.

Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

₃ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.

Sinä otat pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulten siivillä.

₄Sinä teet tuulista sanasi viejät

ja panet liekit palvelijoiksesi.

₅Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,

horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

₆Alkumeri peitti maan kokonaan,

ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

₇mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,

ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

₈Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat

kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

₉Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä,

eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

₁₀Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,

vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

₁₁Ne juottavat kaikki maan eläimet,

villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

₁₂Niiden äärellä asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvissä vesien partailla.

₁₃Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,

ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

₁₄Sinä kasvatat ruohon karjaa varten

ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,

että hän saisi leipänsä maasta.

₁₅Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,

öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan

ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

₁₆Ravituiksi tulevat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän istutti,

₁₇joiden oksille linnut tekevät pesänsä,

joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

₁₈Vuorten rinteillä asuvat kauriit,

ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

₁₉Sinä panit kuun jakamaan aikaa,

ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

₂₀Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö,

ja metsän eläimet hiipivät esiin.

₂₁Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,

pyytävät ruokaansa Jumalalta.

₂₂Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat

ja palaavat luoliinsa levolle.

₂₃Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen

ja tekee työtään, kunnes on ilta.

₂₄Lukemattomat ovat tekosi, Herra.

Miten viisaasti olet ne tehnyt!

Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

₂₅Niin merikin, tuo suuri ja aava –

miten luvuton lauma siinä vilisee,

parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

₂₆Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,

merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

₂₇Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,

ja odottavat ruokaansa ajallaan.

₂₈Sinä annat, ja jokainen saa osansa,

avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

₂₉Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,

kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat

ja palaavat maan tomuun.

₃₀Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,

näin uudistat maan kasvot.

₃₁Olkoon Herran kunnia ikuinen!

Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

₃₂hän, jonka katseesta maa järisee,

jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

₃₃Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,

laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

₃₄Olkoot mietteeni hänelle mieleen,

että saan iloita Herrasta.

₃₅Hävitkööt synnintekijät maasta,

tulkoon loppu jumalattomista!

Ylistä Herraa, minun sieluni!

Halleluja!