Kuolleenmeren kääröt

Kuolleenmeren kääröt – joita kutsutaan myös Qumranin kääröiksi – löydettiin vuonna 1947 Qumranin luolista Israelissa. Ne ovat kirjakääröjä tai kääröjen osia, jotka on kirjoitettu viimeisinä vuosisatoina eKr. Kaikkiaan noin tuhannesta löydetystä kirjakääröstä suurin osa on säilynyt vain katkelmina eli fragmentteina. Vain kymmenkunta käsikirjoitusta on säilynyt kokonaisena tai lähes kokonaisena.

Noin kaksikymmentä prosenttia tuhannesta kääröstä on ”raamatullisia” tekstejä eli Vanhan testamentin kirjoja. Myös deuterokanonisista kirjoista sekä muista kirjoituksista on löydetty katkelmia. On kuitenkin tärkeää muistaa, että käsitteitä ”raamatullinen” ja ”deuterokanoninen” ei vielä ollut olemassa, kun Qumranin kääröt kirjoitettiin. Ne ovat siis kirjoja, joita juutalaisessa perinteessä alettiin myöhemmin kutsua ”raamatullisiksi” tai ”kanonisiksi”.

Qumranista on löydetty noin kaksisataa kääröä, joissa on Vanhan testamentin kirjoja. Melkein kaikista Vanhan testamentin kirjoista on säilynyt katkelmia (ainoastaan Esterin kirja puuttuu joukosta kokonaan). Yksi loistavimmista löydöistä oli käärö, jossa oli täydellinen versio Jesajan kirjasta. Eniten katkelmia löytyi Jesajasta, Psalmeista ja Mooseksen kirjoista.

Qumranin löydöillä on ollut mullistava merkitys Vanhan testamentin tutkimukselle. Niiden ansiosta nykyään on olemassa 1000 vuotta vanhempia käsikirjoituksia Vanhan testamentin teksteistä kuin ennen vuotta 1947. Ennen Qumranin löytöjä vanhin tunnettu täysin kokonainen Vanhan testamentin käsikirjoitus oli Codex Leningradensis. Sitä ja Qumranin kääröjen tekstiä vertaamalla saatu selville, miten Vanhan testamentin teksti muuttui ja kehittyi (katso myös tekstikritiikki).