Esra

Esra oli pappi ja laintuntija, joka selitti Juudan maanpakolaisille, kuinka olla uskollinen Jumalan laille.

Esran kirja on nimetty hänen mukaansa. Tämä kirja käsittelee juutalaisten tilannetta Persian valtakuntaan kuuluneessa Juudan provinssissa ensimmäisinä vuosisatoina Babylonin vankeuden jälkeen.

Nimi Esra tarkoittaa ”apu”. Esra tuli Leevin sukukunnasta ja oli Saadokin kautta Aaronin jälkeläinen.

Esra toimi virkamiehenä Persian kuninkaan Artakserkses I:n hovissa. Vuonna 450 eKr. hän vei useita tuhansia juutalaisia maanpakolaisia Babyloniasta takaisin Jerusalemiin.

1. Aik. 4:17-18 esiintyy toinen Esra-niminen mies, joka kuului Juudan heimoon ja jolla oli neljä poikaa.

Esra lähti Babyloniasta mukanaan Artakserkseelta saamansa valtuutuskirje (Esra 7:11-26). Kirjeessä Artakserkses antoi Esralle, papeille, leeviläisille sekä muille Juudan pakolaisille luvan matkustaa takaisin Jerusalemiin.

Siinä myös vahvistettiin kuninkaan Esralle antama käsky selvittää, elivätkö kaikki Juudassa ja Jerusalemissa Mooseksen lain mukaisesti. Kuningas ja hänen neuvonantajansa antoivat Esralle rahaa ja arvokkaita lahjoja vietäväksi uhreina Jumalan temppeliin.

Esra ei halunnut kuninkaalta minkäänlaista suojelua Jerusalemin matkalleen, vaan luotti siihen, että Jumala suojelee häntä ja hänen matkakumppaneitaan. Neljän kuukauden matkan jälkeen he saapuivat turvallisesti Jerusalemiin.

Jerusalemissa Esra luki Juudan kansalle lait, jotka Jumala oli antanut Moosekselle Siinain vuorella. Ihmiset vastasivat lupaamalla taas elää Jumalan lain mukaan (Neh. 8-10).

Juudaan päästyään Esra huomasi, että monet siellä maanpaon aikana eläneet juutalaiset olivat avioituneet vieraiden kansojen naisten kanssa – käytäntö, joka oli Mooseksen laissa kielletty.

Siksi Esra käski ankarasti lähettämään kaikki vieraiden kansojen naiset ja heidän lapsensa pois (Esra 10:10-14). Tällä tavoin hän pyrkii estämään Juudan kansaa sekoittumasta paikalliseen väestöön ja luopumasta perinteisestä pyhästä elämäntavastaan.