Room. - Kirje roomalaisille 8

₁Nyt ei siis mikään tuomio uhkaa niitä, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. ₂Elämän antava Hengen lakihan on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. ₃Koska ihminen on ruumiillisena heikko, laki ei mahtanut hänen synnilleen mitään. Jumala kuitenkin korjasi tilanteen. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa ruumiillisena, syntisten ihmisten kaltaisena. Näin Jumala tuomitsi synnin ihmisen ruumiissa, ₄jotta lain edellyttämä oikeudenmukaisuus toteutuisi. Se toteutuu meissä, jotka emme elä syntisen ruumiin vaan Hengen mukaisesti.

₅Ne, jotka tottelevat ruumistaan, keskittyvät ruumiillisiin asioihin. Hengen mukaista elämää elävät sen sijaan keskittyvät hengellisiin asioihin. ₆Ruumiin päämäärä on kuolema, mutta Hengen päämäärä on elämä ja rauha. ₇Ruumiissa on pyrkimyksiä, jotka sotivat Jumalaa vastaan, koska ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. ₈Ruumistaan tottelevat eivät siis voi olla mieliksi Jumalalle. ₉Te ette kuitenkaan elä ruumiin vaan Hengen mukaisesti, jos Jumalan Henki asuu teissä.

Se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. ₁₀Jos Kristus kuitenkin asuu teissä, olette syyttömiä. Siksi Henki antaa teille elämän, vaikka ruumiinne onkin kuollut synnin vuoksi. ₁₁Jos teissä asuu Henki, joka herätti Jeesuksen kuolleiden joukosta, myös teidän kuolevaiset ruumiinne tehdään eläviksi. Tämän tekee teissä asuvan Henkensä voimalla hän, joka herätti Kristuksen kuolleiden joukosta.

₁₂Veljet ja sisaret, emme ole mitään velkaa ruumiillemme, eikä meidän pidä totella sitä. ₁₃Te näet kuolette, jos tottelette ruumiinne haluja. Jos sen sijaan Hengen voimalla estätte ruumistanne toteuttamasta itseään, saatte elää.

₁₄Kaikki ne, joita Jumalan Henki ohjaa, ovat Jumalan lapsia. ₁₅Ette te näet saaneet orjan pelokasta mieltä vaan Jumalan lapselle sopivan mielen. Sen turvin me huudamme: »Abba! Isä!» ₁₆Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. ₁₇Ja jos kerran olemme hänen lapsiaan, olemme myös perillisiä. Olemme Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa. Jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, me myös pääsemme samaan kirkkauteen kuin hän.

₁₈Olen tullut siihen tulokseen, että nykyajan kärsimykset eivät ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka kerran ilmestyy meille. ₁₉Kaikki luoduthan odottavat innoissaan Jumalan lasten ilmestymistä. ₂₀Koko Jumalan luoma maailma on alistettu, ja se katoaa – ei vapaaehtoisesti vaan alistajan tahdosta. Tällä maailmalla on kuitenkin toivo, ₂₁että se kerran päästetään kuoleman orjuudesta. Silloin se vapautuu Jumalan lapsille kuuluvaan kirkkauteen.

₂₂Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja valittaa synnytyskipujaan. ₂₃Niin teemme mekin, jotka olemme saaneet Hengen ikään kuin esimakuna tulevasta. Mekin huokailemme ja odotamme malttamattomina, että meistä tulee Jumalan lapsia ja että ruumiimme lunastetaan vapaaksi.

₂₄Meillä on toivo pelastuksesta. Mutta toivo, jonka voi jo nähdä toteutuneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoisi tulevaksi sitä, mikä on jo näkyvissä! ₂₅Sen sijaan toivomme sitä, mitä emme näe. Odotamme sitä malttamattomina mutta kärsivällisinä.

₂₆Myös Henki auttaa meitä heikkoja. Mehän emme tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin. ₂₇Hän, joka näkee ihmisten sydämeen, tietää kyllä, mitä Henki tahtoo sanoa: Henki rukoilee pyhien puolesta Jumalan tahdon mukaisesti.

₂₈Me tiedämme, että Jumala muuttaa kaiken hyväksi niille, jotka rakastavat häntä ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. ₂₉Jumala on näet ennalta määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi ne, jotka hän on valinnut. Siksi Poika on suuren sisarusjoukon esikoinen. ₃₀Nämä ennaltamäärätyt Jumala on myös kutsunut. Hän on tehnyt oikeamielisiä niistä, jotka on kutsunut, ja antanut heille kirkkautensa.

₃₁Mitä siis sanoisimme tästä kaikesta? Jos Jumala on puolellamme, kuka voi vastustaa meitä? ₃₂Jumala ei säästänyt edes omaa Poikaansa vaan luovutti hänet tapettavaksi meidän puolestamme. Miksei hän siis antaisi meille Poikansa mukana kaikkea muutakin? ₃₃Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Itse Jumalako? Mutta hänhän julistaa heidät oikeamielisiksi. ₃₄Kuka voi tuomita heidät? Kristus Jeesusko, hän, joka kuoli mutta joka myös herätettiin eloon? Hänhän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. ₃₅Mikä voisi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Hätä, ahdistus tai vaino? Nälkä tai alastomuus, vaara tai väkivalta? ₃₆Kirjoituksissa sanotaan:

₃₇Kaikki nämä vaikeudet me kuitenkin voitamme ylivoimaisesti, koska Jumala on rakastanut meitä. _38-39Olen vakuuttunut siitä, ettei mikään Jumalan luoma pysty erottamaan meitä hänen rakkaudestaan, joka ilmenee Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Siihen ei pysty kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä tuleva, eivät korkeuden eivätkä syvyyden voimat, ei mikään mahti maailmassa.