Room. - Kirje roomalaisille 7

₁Veljet ja sisaret, tehän tunnette lain. Ettekö muka tiedä, että laki hallitsee ihmistä vain niin kauan kuin hän elää? ₂Laki sitoo vaimon mieheensä vain niin kauan kuin mies on elossa. Jos mies kuolee, tämä laki ei enää sido naista. ₃Siksi naista sanotaan avionrikkojaksi, jos hän ottaa uuden miehen, vaikka entinen mies on vielä elossa. Miehensä kuoltua nainen on kuitenkin lain puolesta vapaa menemään uusiin naimisiin. Se ei ole aviorikos.

₄Veljeni ja sisareni, te olette Kristuksen ruumiin jäseniä. Niinpä tekin kuolitte pois lain vallasta, kun Kristus kuoli. Te kuolitte kuuluaksenne toiselle eli hänelle, joka nousi kuolleiden joukosta. Näin me tuotamme satoa Jumalalle.

₅Kun ruumiimme vielä hallitsi meitä, siinä heräsivät syntiset himot, jotka laki oli synnyttänyt. Nuo himot tuottivat satoa kuolemalle. ₆Kun nyt kuitenkin olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme vapautuneet laista. Palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emmekä kirjaimeen takertuen niin kuin ennen.

₇Mitä meidän siis pitäisi sanoa? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Tiesin kuitenkin synnistä vain lain vuoksi. Olin perillä himosta vain siksi, että laki kielsi himoitsemasta. ₈Synti käytti kieltoa lähtökohtanaan, ja minussa heräsivät kaikenlaiset himot. Ilman lakia synti on kuin kuollut. ₉Ennenhän minä elin ilman lakia, mutta sitten kielto tuli ja herätti synnin eloon. ₁₀Minä sen sijaan kuolin. Kiellon piti taata minun elämäni, mutta se olikin kuolemaksi. ₁₁Kun synti oli saanut minusta otteen, se eksytti ja tappoi minut kiellon avulla.

₁₂Laki on silti pyhä, ja kielto on pyhä, oikeudenmukainen ja hyvä. ₁₃Oliko siis hyvä asia minulle kuolemaksi? Ei tietenkään! Synti se oli, joka hyvän avulla aiheutti minun kuolemani. Näin synti paljastui synniksi, ja kielto teki siitä vielä paljon pahemman.

₁₄Mehän tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sen sijaan olen ruumiillinen, synnin orjaksi myyty. ₁₅En ymmärrä sitä, mitä saan aikaan. En näet tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. ₁₆Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, minä oikeastaan myönnän, että laki on hyvä. ₁₇Siispä en enää tee itse sitä, minkä teen. Sen tekee minussa asuva synti. ₁₈Tiedänhän, ettei minussa ruumiillisena ihmisenä ole mitään hyvää. Tahtoa minussa kyllä on, mutta en saa tehtyä oikein. ₁₉En tee sitä hyvää, mitä tahtoisin. Sen sijaan teen sitä pahaa, mitä en tahdo. ₂₀Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en enää tee sitä itse. Sen tekee minussa asuva synti.

₂₁Huomaan siis lainalaisuuden: paha on läsnä minussa, vaikka tahdon tehdä hyvää. ₂₂Iloitsen kyllä sisimmässäni Jumalan laista, ₂₃mutta huomaan, että ruumiissani vaikuttaa toinen laki. Tämä laki taistelee mielessäni olevaa lakia vastaan ja ottaa minut vangiksi ruumiissani vaikuttavan synnin avulla. ₂₄Voi minua surkeaa ihmistä! Kuka pelastaisi minut tästä kuolevasta ruumiista? ₂₅Jumalalle kiitos Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Niinpä minä ruumiillani tottelen synnin lakia, mutta mieleni tottelee Jumalan lakia.