Abrahamin esimerkki
1Mitä meidän juutalaisten siis pitäisi sanoa esi-isämme Abrahamin löytäneen? 2Jos Jumala olisi hyväksynyt hänet tekojen vuoksi, hänellä olisi ollut syytä ylpeillä. Ei sellainen kuitenkaan käy Jumalan edessä. 3Mitä sanotaankaan kirjoituksissa? »Abraham uskoi Jumalaa, ja niin Jumala hyväksyi hänet.» 4Työntekijälle maksettua palkkaa ei pidetä lahjana vaan korvauksena. 5Hyväksytyksi sen sijaan voi tulla se, joka ei tee työtä. Riittää, että hän luottaa Jumalaan, joka hyväksyy syyttömäksi jumalattoman. 6Ylistäähän Daavidkin onnelliseksi ihmistä, jonka Jumala hyväksyy tämän teoista riippumatta:
7»Onnellisia ne, joiden rikkomukset on annettu anteeksi
ja joiden synnit on haudattu.
8Onnellinen se, jonka syntiä Jumala ei ota lukuun.»
9Onko tämä onni siis vain ympärileikattuja varten vai myös ympärileikkaamattomia? Sanotaanhan: »Jumala hyväksyi Abrahamin, koska tämä uskoi.» 10Missä vaiheessa tämä tapahtui? Oliko Abraham silloin jo ympärileikattu? Ei, vaan hän oli vielä ympärileikkaamaton. 11Hän sai ympärileikkauksen merkin todisteeksi siitä, että hän oli jo ympärileikkaamattomana luottanut Jumalaan ja että Jumala oli hyväksynyt hänet. Näin hänestä tuli isä kaikille niille ympärileikkaamattomille, jotka uskovat ja jotka hyväksytään. 12Abraham on myös ympärileikattujen isä, kun he uskovat kuten hän uskoi jo ennen ympärileikkaustaan.
Usko saa lupauksen toteutumaan
13Jumala lupasi koko maailman perinnöksi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Ei hän tehnyt sitä siksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että tämä luotti häneen. Luottamus teki Abrahamista kelvollisen. 14Usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa, jos perinnön saavat ne, jotka noudattavat lakia. 15Laista näet seuraa viha. Jollei ole lakia, ei ole myöskään rikosta.
16Siksi usko saa lupauksen toteutumaan. Tämä horjumaton lupaus merkitsee armoa kaikille Abrahamin jälkeläisille. Se ei rajoitu vain niihin, jotka noudattavat lakia. Se koskee myös niitä, joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, 17niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinusta monien kansojen isän.» Abraham luotti Jumalaan, joka tekee kuolleista eläviä ja kutsuu olemattomat olemaan. 18Abraham toivoi, vaikkei toivoa ollut. Hän uskoi tulevansa »monien kansojen isäksi», koska oli sanottu: »Näin suureksi kasvaa sinun jälkeläistesi määrä.» 19Abrahamin usko ei horjunut, vaikka hän ymmärsi, että lähes satavuotiaana hän oli kyvytön saamaan lapsia ja että Saaran kohtu oli kuihtunut. 20Abraham ei silti lakannut luottamasta Jumalan lupaukseen. Hän sai voimaa uskostaan ja antoi kunnian Jumalalle. 21Hän oli varma siitä, että Jumala pystyy pitämään lupauksensa. 22Siksi »Jumala hyväksyi hänet».
23Tätä ei kuitenkaan kirjoitettu vain Abrahamin vuoksi 24vaan myös meidän vuoksemme. Jumala hyväksyy meidätkin kelvollisiksi, kun uskomme häneen, joka herätti Herramme Jeesuksen kuolleiden joukosta. 25Jeesuksen annettiin kuolla meidän rikkomustemme vuoksi, ja hänet herätettiin eloon, jotta Jumala hyväksyisi meidät.