Luuk. - Luukas 7

₁Kun Jeesus oli lopettanut puheensa kansanjoukolle, hän lähti Kapernaumiin. ₂Erään sadanpäällikön orja oli kuolemaisillaan, ja hän oli isännälleen tärkeä. ₃Kun sadanpäällikkö kuuli Jeesuksesta, hän lähetti juutalaisten johtajia pyytämään, että tämä tulisi parantamaan hänen orjansa. ₄He tulivat Jeesuksen luokse ja vetosivat häneen: »Tekisit palveluksen ansioituneelle miehelle. ₅Hän rakastaa kansaamme ja rakennutti meille synagogankin.»

₆Jeesus lähti heidän mukaansa. He olivat jo lähellä sadanpäällikön taloa, kun tämä lähetti ystäviään välittämään Jeesukselle viestin: »Herra, älä suotta vaivaudu tulemaan kotiini. En ole siihen tarpeeksi arvokas. ₇Siksi en myöskään rohjennut tulla sinun luoksesi. Käske vain, niin orjani paranee. ₈Minä olen itse toisten käskyvallassa, ja toisaalta minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon sotilaalle: ’Mars’, niin hän liikkuu. Kun sanon: ’Mene’, niin hän menee. Kun sanon orjalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.»

₉Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi. Hän kääntyi sanomaan väkijoukolle, joka seurasi häntä: »Sanonpa teille, etten ole nähnyt tuollaista uskoa israelilaisillakaan.» ₁₀Kun ystävät palasivat sadanpäällikön taloon, he näkivät orjan parantuneen.

₁₁Tämän jälkeen Jeesus meni Nainin kaupunkiin. Hänen mukanaan kulkivat hänen oppilaansa ja suuri joukko muita ihmisiä. ₁₂Kun Jeesus oli tulossa kaupungin portille, kannettiin portista ulos ruumista. Vainaja oli leskiäidin ainoa poika, ja äidin seurana oli paljon kaupunkilaisia. ₁₃Kun Herra näki naisen, hänen kävi tätä sääliksi ja hän sanoi: »Älä itke.» ₁₄Hän meni ruumispaarien luokse ja kosketti niitä. Kantajat pysähtyivät, ja Jeesus sanoi: »Poika, minä käsken sinua: nouse!» ₁₅Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua. Jeesus luovutti pojan äidille.

₁₆Kaikki tunsivat pelonsekaista kunnioitusta ja ylistivät Jumalaa: »Meidän joukostamme on noussut suuri profeetta! Jumala on muistanut kansaansa!» ₁₇Nämä puheet Jeesuksesta levisivät koko Juudeaan ja sen ympäristöön.

₁₈Johannes Kastajan oppilaat kertoivat hänelle kaikesta, mitä Jeesus teki. Johannes kutsui kaksi oppilasta luokseen ₁₉ja lähetti heidät kysymään Herralta: »Oletko sinä se, jonka piti tulla, vai odotammeko jotakuta toista?» ₂₀Miehet menivät Jeesuksen luokse ja sanoivat: »Johannes Kastaja lähetti meidät kysymään sinulta: ’Oletko sinä se odotettu, vai odotammeko jotakuta toista?’»

₂₁Jeesus oli juuri parantanut monien sairaudet ja vaivat. Hän oli ajanut pois demoneja ja antanut monelle sokealle näön. ₂₂Niinpä hän vastasi: »Menkää kertomaan Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat näkevät, rammat kävelevät ja sairas iho puhdistuu. Kuurot kuulevat, kuolleet heräävät ja köyhille julistetaan ilosanomaa. ₂₃Onnellinen se, joka ei pety minuun.»

₂₄Kun Johanneksen viestinviejät olivat menneet, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: »Mitä te oikein lähditte katsomaan asumattomalle seudulle? Ruokoako, jota tuuli heiluttaa? ₂₅Mitä odotitte näkevänne? Hienosti pukeutuneen miehenkö? Kuninkaiden linnoissa on sellaisia, jotka hienostelevat ylellisillä vaatteilla. ₂₆Mitä te siis lähditte katsomaan, profeettaako? Profeettaapa hyvinkin, ja minä sanon teille, että hän on jotain vielä suurempaa. ₂₇Johannes on se, josta on kirjoitettu:

₂₈Minä sanon teille, ettei ole syntynyt ketään Johannesta suurempaa. Jumalan valtakunnassa vähäarvoisinkin on silti tärkeämpi kuin hän.

₂₉Kaikki Johannesta kuunnelleet, jopa tullimiehet, myöntyivät Jumalan vaatimukseen ja ottivat Johannekselta kasteen. ₃₀Fariseukset ja lainopettajat kuitenkin uhmasivat Jumalan tahtoa eivätkä tulleet Johanneksen kastettaviksi.

₃₁Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? ₃₂He ovat kuin lapsia, jotka istuvat torilla ja huutelevat toisilleen:

₃₃Johannes Kastaja ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on demoni.’ ₃₄Ihmisen Poika sen sijaan syö ja juo, ja nyt te sanotte: ’Katsokaa, mikä mässäilijä ja juoppo, tullimiesten ja syntisten ystävä!’ ₃₅Viisaat lapset tunnistavat kyllä oikean Viisauden.»

₃₆Eräs fariseus kutsui Jeesuksen syömään. Jeesus meni hänen kotiinsa ja asettui leposohvalle pöydän ääreen. ₃₇Kaupungissa asui nainen, joka vietti paheellista elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus aterioi fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullollinen tuoksuöljyä. ₃₈Hän meni Jeesuksen taakse ja asettui tämän jalkojen viereen. Sitten nainen puhkesi itkuun, ja hänen kyyneleensä kastelivat Jeesuksen jalat, mutta hän kuivasi ne hiuksillaan. Hän suuteli Jeesuksen jalkoja ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

₃₉Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki kaiken ja mutisi itsekseen: »Jos hän olisi profeetta, hän tietäisi, millainen nainen häntä koskettelee. Tuo nainenhan on syntinen.» ₄₀Silloin Jeesus sanoi: »Simon, minulla on sinulle asiaa.» »Kerro pois, opettaja», fariseus vastasi.

₄₁»Oli kaksi miestä», Jeesus aloitti. »Molemmat olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. ₄₂Kun heillä ei ollut varaa maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Mitä luulet, kumpi heistä rakastaa häntä enemmän?» ₄₃Simon vastasi: »Varmaankin se, joka sai anteeksi isomman velan.» »Hyvin päätelty», Jeesus sanoi. ₄₄Hän kääntyi naiseen päin mutta puhui Simonille: »Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, et antanut minulle jalkojenpesuvettä, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. ₄₅Sinä et suudellut minua tervehdykseksi, mutta hän ei ole saavuttuaan muuta tehnytkään kuin suudellut jalkojani. ₄₆Sinä et voidellut päätäni oliiviöljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. ₄₇Siksi sanon sinulle: Hänen monet väärät tekonsa on annettu anteeksi, ja niinpä hän rakasti paljon. Se taas, jolle annetaan vain vähän anteeksi, rakastaa vain vähän.» ₄₈Jeesus sanoi naiselle: »Sinun syntisi on annettu anteeksi.»

₄₉Muut vieraat ihmettelivät: »Kuka on tämä mies, joka antaa syntejäkin anteeksi?» ₅₀Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Pelastuit, koska luotit minuun. Mene rauhassa.»