Luuk. - Luukas 6

₁Kerran sapattina Jeesus kulki viljapellon läpi. Oppilaat keräsivät viljankorsia, hieroivat jyvät irti kämmeniensä välissä ja söivät. ₂Jotkut fariseukset sanoivat: »Miksi teette sellaista, mikä on kiellettyä sapattina?» ₃Jeesus vastasi: »Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ja hänen seuralaisillaan oli nälkä? ₄Hän meni pyhäkköön, otti uhrileivät, söi ja antoi seuralaisilleenkin. Niiden syöminenhän ei ole sallittua muille kuin papeille.» ₅Jeesus lisäsi vielä: »Ihmisen Poika määrää sapatista.»

₆Eräänä toisena sapattina Jeesus meni synagogaan opettamaan. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. ₇Oppineet ja fariseukset tarkkailivat, parantaisiko Jeesus hänet, vaikka oli sapatti. He näet etsivät aihetta syyttää Jeesusta. ₈Jeesus kyllä tiesi heidän aikomuksensa mutta sanoi silti miehelle, jonka käsi oli surkastunut: »Nouse ja tule tänne muiden keskelle!» Mies nousi ja astui esiin. ₉Jeesus sanoi: »Vastatkaapa minulle: kumpi on sapattina sallittua, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa jonkun henki vai tuhota hänet?» ₁₀Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi sitten miehelle: »Ojenna kätesi.» Mies teki niin, ja käsi palautui ennalleen. ₁₁Tämä sai oppineet ja fariseukset raivostumaan. He alkoivat suunnitella, mitä tekisivät Jeesukselle.

₁₂Samoihin aikoihin Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan. Hän vietti koko yön rukoillen Jumalaa. ₁₃Kun aamu koitti, Jeesus kutsui oppilaansa luokseen ja valitsi heistä kaksitoista, jotka hän nimesi apostoleiksi eli valtuutetuiksi. ₁₄Nämä olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari, ja tämän veli Andreas sekä Jaakob, Johannes, Filippus, Bartolomeus, ₁₅Matteus, Tuomas, Jaakob Alfeuksenpoika, Simon, jota kutsuttiin Kiihkoilijaksi, ₁₆Juudas Jaakobinpoika ja Juudas Iskariot, josta tuli ilmiantaja.

₁₇Jeesus laskeutui apostolien kanssa vuorelta tasamaalle. Paikalle tuli suuri joukko oppilaita ja muuta väkeä Juudeasta, Jerusalemista sekä Tyroksen ja Sidonin rannikkoalueilta. ₁₈He tulivat kuuntelemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta sairauksiinsa. Jeesus paransi myös kaikki ne, joita demonit vaivasivat. ₁₉Ihmiset etsivät tilaisuutta koskettaa häntä, koska hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki.

₂₀Jeesus katsoi oppilaitaan ja sanoi:

₂₂Onnellisia olette te, kun teitä vihataan Ihmisen Pojan takia ja kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan. He häpäisevät nimenne ja torjuvat sen kuin se olisi jotain pahaa. ₂₃Iloitkaa silloin ja hyppikää riemusta, sillä taivaassa te saatte runsaan palkkion. Samoin näiden ihmisten esivanhemmat tekivät profeetoille.

₂₆Voi teitä, kun kaikki puhuvat teistä hyvää! Niin heidän isänsäkin puhuivat valeprofeetoista.»

₂₇»Minä sanon teille, kuulijat: Rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä. ₂₈Siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka puhuvat teistä pahaa. ₂₉Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta päällysvaatteen, anna hänelle paitasikin. ₃₀Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää. Älä vaadi takaisin siltä, joka on vienyt sinulta jotain.

₃₁Kohdelkaa ihmisiä niin kuin toivoisitte heidän kohtelevan teitä. ₃₂Mitä erityisen hienoa siinä on, jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä? Rakastavathan syntisetkin niitä, joilta saavat vastarakkautta. ₃₃Entä mitä erityisen hienoa siinä on, jos kohtelette hyvin niitä, jotka kohtelevat teitä hyvin? Niin syntisetkin tekevät. ₃₄Ja mitä erityisen hienoa on siinä, jos lainaatte niille, joiden uskotte maksavan teille takaisin? Syntisetkin lainaavat toisilleen, koska tietävät saavansa omansa pois. ₃₅Rakastakaa te vihollisianne, tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta mitään takaisin. Silloin teistä tulee Korkeimman lapsia ja saatte runsaan palkkion, sillä Jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille. ₃₆Olkaa myötätuntoisia, niin kuin Isännekin on.»

₃₇»Älkää tuomitko, niin teitäkään ei tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin teitäkään ei julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. ₃₈Antakaa, niin teillekin annetaan enemmän kuin tiiviiksi paineltuun mittaan mahtuu. Teille annostellaan sillä samalla mitalla, jolla itse annostelette.»

₃₉Jeesus puhui heille vielä vertauksin:

»Ei kai sokea voi taluttaa toista sokeaa? Silloinhan molemmat putoavat kuoppaan. ₄₀Ei oppilas ole opettajaansa taitavampi, mutta jokainen on valmistuessaan opettajansa veroinen.

₄₁Miten huomaat tikun toisen silmässä, kun et näe tukkia omassa silmässäsi? ₄₂Miten voit sanoa toiselle: ’Annahan, kun nyppään tikun silmästäsi.’ Ethän näe edes tukkia omassa silmässäsi. Ota ensin tukki omasta silmästäsi, senkin teeskentelijä! Vasta silloin näet niin tarkasti, että voit ottaa tikun toisen silmästä.»

₄₃»Yksikään hyvä puu ei tee huonoja hedelmiä, eikä yksikään huono puu tee hyviä hedelmiä. ₄₄Hedelmistään puu tunnetaan. Ei ohdakkeista kerätä viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. ₄₅Hyvä ihminen tuo sydämensä varastosta hyvää, paha ihminen pahaa. Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä.»

₄₆»Miksi hoette minulle ’Kyllä, Herra, kyllä, Herra’, mutta ette tee niin kuin sanon? ₄₇Tiedättekö, millainen on ihminen, joka tulee luokseni, kuuntelee sanojani ja toimii niiden mukaan? ₄₈Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvät perustukset kallioiseen maahan. Tulva sai virran syöksymään taloa päin, mutta talo ei huojunut, koska se oli rakennettu hyvin. ₄₉Se taas, joka vain kuuntelee eikä toimi, on kuin mies, joka rakensi talon kaivamatta sille perustuksia. Kun virta syöksyi taloa päin, se romahti heti maan tasalle.»