Joh. - Johannes 20

₁Sapattia seuraavana päivänä Magdalan Maria tuli haudalle jo ennen auringonnousua ja näki, että kivi oli siirretty pois hautaluolan suulta. ₂Hän lähti juosten sanomaan Simon Pietarille ja sille oppilaalle, joka oli Jeesukselle rakkain: »Herra on viety haudasta, emmekä tiedä, mihin hänet on pantu.» ₃Pietari ja toinen oppilas lähtivät haudalle. ₄Molemmat juoksivat samaa reittiä, mutta toinen oppilas oli nopeampi kuin Pietari ja ehti haudalle ensin. ₅Hän kurkisti hautaan ja näki liinat, joihin Jeesus oli kääritty. Hän ei kuitenkaan mennyt sisään hautaan. ₆Simon Pietari seurasi perässä, ja hautaan mentyään hänkin näki liinat. ₇Jeesuksen päätä peittänyt liina ei kuitenkaan ollut muiden joukossa vaan omana käärönään. ₈Sitten sisään astui myös se oppilas, joka oli tullut haudalle ensin. Hän näki saman ja sai tästä syyn uskoa. ₉He eivät näet vielä tunteneet kirjoitusta, jonka mukaan Jeesus nousisi kuolleista.

₁₀Oppilaat lähtivät takaisin muiden luokse.

₁₁Maria seisoi haudan suulla ja itki. Itkiessään hän kurkisti hautaan ₁₂ja näki kaksi enkeliä, joilla oli valkoiset vaatteet. He istuivat siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut: toinen oli pääpuolessa, toinen jalkopäässä. ₁₃Enkelit sanoivat Marialle: »Miksi itket?» »Herrani on viety pois, enkä tiedä, mihin hänet on pantu», Maria vastasi. ₁₄Näin sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan. Hän ei kuitenkaan tajunnut, että mies oli Jeesus. ₁₅Tämä sanoi: »Miksi itket? Ketä etsit?» Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: »Herra, jos sinä olet vienyt hänet, niin kerro, mihin olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.» ₁₆Silloin Jeesus sanoi: »Maria.» Maria käännähti ja sanoi: »Rabbuuni!» – sana on hepreaa ja tarkoittaa opettajaa. ₁₇Jeesus sanoi Marialle: »Älä takerru minuun, sillä en ole vielä noussut Isän luokse. Mene kertomaan veljilleni, että minä nousen Isäni ja Jumalani luokse, teidän Isänne ja Jumalanne luokse.» ₁₈Magdalan Maria lähti ja kertoi oppilaille, että oli nähnyt Herran. Sitten hän kertoi, mitä Jeesus oli hänelle sanonut.

₁₉Oli saman ensimmäisen sapatinjälkeisen päivän ilta. Oppilaat olivat kätkeytyneet lukittujen ovien taakse, koska pelkäsivät juutalaisia. Äkkiä Jeesus ilmestyi heidän keskelleen ja sanoi: »Rauhaa teille!» ₂₀Tämän sanottuaan hän näytti heille käsiään ja kylkeään. Ilo valtasi oppilaat, kun he näkivät Herran. ₂₁»Rauhaa teille», sanoi Jeesus uudelleen. »Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.» ₂₂Näin sanottuaan hän henkäisi heitä kohti ja sanoi: »Ottakaa Pyhä Henki. ₂₃Jos päästätte jonkun synneistään, hän saa ne anteeksi, mutta jos ette, hän ei saa niitä anteeksi.»

₂₄Tuomas, jota sanottiin myös Didymokseksi, oli yksi kahdestatoista oppilaasta. Hän ei kuitenkaan ollut muiden kanssa, kun Jeesus ilmestyi. ₂₅Nämä kertoivat hänelle nähneensä Herran. Tuomas vastasi: »Tuota en kyllä usko, ennen kuin olen itse nähnyt reiät hänen käsissään ja kyljessään ja työntänyt niihin sormeni.»

₂₆Viikon päästä oppilaat olivat taas koolla, ja tällä kertaa Tuomaskin oli joukossa mukana. Jeesus ilmestyi taas heidän keskelleen, vaikka ovet olivat lukossa. Hän sanoi: »Rauhaa teille!» ₂₇Sitten hän sanoi Tuomakselle: »Katso käsiäni ja laita sormesi tähän. Ojenna kätesi ja kosketa kylkeäni. Älä epäile vaan usko minuun.» ₂₈Tuomas vastasi: »Herrani ja Jumalani!» ₂₉Jeesus sanoi: »Uskotko, koska olet nähnyt minut? Onnellisia ovat ne, jotka eivät näe, mutta uskovat silti.»

₃₀Jeesus teki oppilaidensa nähden monia muitakin ihmeitä todisteeksi itsestään, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. ₃₁Tämä kirja on kirjoitettu, jotta uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika. Kun uskotte, saatte elää hänen nimensä voimasta.