Hepr. - Kirje heprealaisille 6

₁Jätetään siis Kristuksen opin alkeet ja jatketaan, kunnes olemme oppineet kaiken. Emme saa juuttua perusasioihin kuten kääntymiseen pois kuolemaan johtavista teoista, Jumalaan uskomiseen, ₂oppiin puhdistusmenoista, siunaamiseen käsien päällepanemisella, kuolleiden ylösnousemukseen ja ikuiseen tuomioon. ₃Mennään eteenpäin, jos Jumala sen sallii.

_4-6Mahdotontahan olisi saada uudelleen kääntymään niitä, jotka ovat luopuneet uskostaan päästyään jo kerran valoon. He saivat esimakua taivaallisesta lahjasta ja tulivat osallisiksi Pyhästä Hengestä. He kuulivat Jumalan hyvän sanan ja saivat aavistuksen tulevan maailman voimista. Nyt he sitten itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häpäisevät hänet julkisesti.

₇Kun maa on imenyt itseensä monet sateet ja tuottanut viljelijöilleen hyötykasveja, se saa siunauksen Jumalalta. ₈Piikkipensasta ja ohdaketta kasvava maa ei sen sijaan kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja lopulta se poltetaan.

₉Rakkaat ystävät, te olette parempaa maata, te pelastutte. Olemme siitä varmoja, vaikka puhummekin näin. ₁₀Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen. Ei hän unohda tekojanne eikä sitä rakkautta, jota olette hänelle osoittaneet ja yhä osoitatte palvelemalla pyhiä Kristuksen seuraajia. ₁₁Tahdomme silti teidän kaikkien ponnistelevan loppuun asti yhtä ahkerasti, jotta toivomme täyttyisi. ₁₂Älkää laiskistuko vaan ottakaa mallia niistä, jotka uskovat ja ovat kärsivällisiä ja niin saavat itselleen sen, minkä Jumala on luvannut.

₁₃Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi oman nimensä kautta, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen vannoa. ₁₄Hän lupasi: »Minä vakuutan sinulle, että saat siunaukseni ja paljon jälkeläisiä.» ₁₅Abraham oli kärsivällinen ja sai aikanaan sen, mitä hänelle oli luvattu.

₁₆Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman kautta. Vala vahvistaa asian ja lopettaa kaikki vastaväitteet. ₁₇Siksi Jumalakin vannoi valan niille, joita hänen lupauksensa koskee. Näin hän tahtoi osoittaa, ettei hänen päätöksensä muutu. ₁₈Noissa kahdessa lupaamassaan asiassa Jumala ei valehdellut. Niinpä me, jotka pakenemme hänen turviinsa, voimme rohkeasti pitää kiinni edessämme olevasta toivosta. ₁₉Se toivo on sielumme ankkuri, luja ja varma. Se kiinnittyy temppelin väliverhon taakse, ₂₀jonne Jeesus meidän edellämme meni tultuaan ikuiseksi ylipapiksi samalla perusteella kuin Melkisedek.