Gal. - Kirje galatialaisille 2

₁Neljätoista vuotta myöhemmin palasin Jerusalemiin Barnabaksen kanssa. Otin mukaan myös Tituksen. ₂Menin Jerusalemiin, koska olin nähnyt näyn. Kerroin siellä, millaista ilosanomaa julistan kaikille kansoille. Puhuin erikseen seurakunnan johtohenkilöille, koska halusin varmistua siitä, etten näkisi turhaa vaivaa. ₃Edes Titusta, kreikkalaista matkakumppaniani, ei pakotettu ympärileikattavaksi.

₄Joukkoomme oli kuitenkin ujuttautunut vakoilijoita, jotka olivat olevinaan Herran seuraajia. He halusivat orjuuttaa mielemme ja viedä vapautemme, jonka olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. ₅Koska halusimme säilyttää ilosanoman totuuden teitä varten, emme taipuneet hetkeksikään heidän tahtoonsa.

₆Ne, joita siellä pidettiin arvossa, eivät vaatineet minulta mitään muuta. – Minulle on tosin aivan sama, keitä he olivat. Ei Jumala katso ihmisen asemaa. – ₇He päinvastoin näkivät, että minun tehtäväkseni oli annettu ilosanoman julistaminen muille kuin juutalaisille siinä missä juutalaiset oli annettu Pietarin eli Keefaksen vastuulle. ₈Hän, joka sai Pietarin ryhtymään juutalaisten apostoliksi, sai minut ryhtymään muiden kansojen apostoliksi.

₉Jaakobia, Keefasta ja Johannesta pidettiin seurakunnan tukipylväinä. Kun he saivat tietää, millaisen suosionosoituksen olin Jumalalta saanut, he sopivat kanssamme yhteistyöstä ja löivät kättä päälle. Minä ja Barnabas ottaisimme vastuullemme muut kansat ja he ottaisivat juutalaiset. ₁₀Heidän seurakuntansa köyhiä meidän kuitenkin pitäisi auttaa, ja niin olen parhaani mukaan tehnytkin.

₁₁Kun Keefas tuli Antiokiaan, haastoin hänet kasvotusten, kaikkien nähden. Hän oli näet toiminut epäjohdonmukaisesti. ₁₂Aiemmin hän oli syönyt myös muiden kuin juutalaisten uskovien kanssa. Kun Jaakobin luota sitten tuli muutamia miehiä, Keefas jäi pois aterioilta ja pysytteli vain juutalaistaustaisten seurassa. Hän näet pelkäsi ympärileikkauksen kannattajia. ₁₃Hänen mukanaan muutkin juutalaistaustaiset alkoivat teeskennellä; jopa Barnabas lähti mukaan teeskentelyyn. ₁₄Kun näin, että he olivat toimineet julistamamme ilosanoman vastaisesti, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: »Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää vieraiden tapojen mukaan, miksi vaadit muihin kansoihin kuuluvia elämään niin kuin juutalaiset?»

₁₅Minä, Pietari ja Barnabas olemme syntyperäisiä juutalaisia emmekä syntisiä pakanoita. ₁₆Tiedämme kuitenkin, ettei ihminen saa Jumalan hyväksyntää lain noudattamisen perusteella vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ja siksi olemmekin alkaneet uskoa häneen. Meidät hyväksytään, koska uskomme Kristukseen Jeesukseen, eikä siksi, että noudatamme lakia. Eihän ketään hyväksytä siksi, että hän noudattaa lakia.

₁₇Entä jos meidätkin silti todetaan syntisiksi, vaikka toivomme Kristuksen tekevän meistä syyttömiä? Onko Kristus silloin synnin palveluksessa? Ei tietenkään! ₁₈Osoitan olevani lainrikkoja vasta, jos alan rakentaa uudestaan sitä, minkä olen hajottanut. ₁₉Lain vuoksi minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalaa varten. Minut on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, ₂₀enkä enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen ajan, jonka vielä elän tässä ruumiissa, elän uskoen Jumalan Poikaan. Hän rakasti minua ja uhrautui puolestani. ₂₁Minä en mitätöi Jumalan antamaa armahdusta; Kristushan olisi kuollut turhaan, jos syyttömäksi tulisi lakia noudattamalla.