2. Kor. - 2. kirje korinttilaisille 7

₁Rakkaat ystävät! Kun meille kerran on annettu tällaisia lupauksia, meidän pitää puhdistaa ruumiimme ja henkemme kaikenlaisesta liasta. Jos kunnioitamme Jumalaa, meidän on oltava täydellisen puhtaita.

₂Antakaa meille paikka sydämessänne. Emme ole loukanneet ketään, emme ole vahingoittaneet ketään emmekä pyrkineet hyötymään kenestäkään. ₃En halua tuomita teitä. Sanoinhan jo, että te olette sydämessämme. Me kuolemme ja elämme yhdessä teidän kanssanne. ₄Voin puhua teille aivan suoraan, ja olen teistä hyvin ylpeä. Olen saanut suurta lohtua, ja kaikkien vaikeuksiemme keskelläkin olen haljeta ilosta.

₅Kun tulimme Makedoniaan, tilanteemme ei helpottunut lainkaan. Kaikenlaiset vaikeudet ahdistivat meitä – ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. ₆Jumala kuitenkin rohkaisee masentuneita, ja meitä hän rohkaisi antamalla Tituksen tulla luoksemme. ₇Tuntui helpottavalta, kun hän saapui. Oli hienoa kuulla, miten te olitte rohkaisseet häntä. Hän kertoi, kuinka te kaipaatte minua, kuinka surette ja kuinka kiihkeästi pidätte minun puoliani. Se on ilahduttanut minua entisestään.

₈En kadu, vaikka pahoitin mielenne kirjeelläni. Kaduin kyllä hetken huomattuani, että olin tuottanut teille mielipahaa. ₉Nyt olen kuitenkin iloinen – en siksi, että tulitte pahalle mielelle, vaan siksi, että mielipaha sai teidät toimimaan toisin. Teidän murheenne oli Jumalan mielen mukaista, joten emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa.

₁₀Jumalan mielen mukainen murehtiminen johtaa pelastukseen, eikä sitä pidä katua. Maallisten asioiden murehtiminen taas johtaa kuolemaan. ₁₁Katsokaa nyt, mitä tämä Jumalan mielen mukainen murhe on saanut teissä aikaan: Olette puolustautuneet, suuttuneet, pelänneet, kaivanneet minua, pitäneet kiihkeästi minun puoliani ja rangaisseet syyllistä. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne tässä asiassa viattomia. ₁₂Niinpä en kirjoittanutkaan teille kenenkään tekemien tai kärsimien vääryyksien vuoksi. Kirjoitin teille Jumalan edessä saadakseni teidät tajuamaan, kuinka tinkimättömästi olette pitäneet minun puoliani ₁₃ja siten rohkaisseet meitä.

Vielä tätä rohkaisuakin enemmän olemme ilahtuneet Tituksen ilosta, kun hänen ei enää tarvitse olla teistä huolissaan. ₁₄En joutunut häpeämään sitä, että olin kehunut teitä hänelle. Se, mitä olemme puhuneet teille, on totta. Samoin on totta sekin, mistä olemme kehuneet teitä Titukselle. ₁₅Tituksen mieltä lämmittää muistella, miten kuuliaisia te kaikki olitte ja miten arasti ja kunnioittavasti otitte hänet vastaan. ₁₆Olen iloinen siitä, että voin luottaa teihin joka asiassa.