1. Kor. - 1. kirje korinttilaisille 2

₁Veljet ja sisaret, kun tulin luoksenne, en julistanut teille Jumalan salaisuutta loistavan puhetaidon tai filosofian avulla. ₂Päätin näet keskittyä teidän luonanne vain ristiinnaulittuun Jeesukseen Kristukseen. ₃Tulin luoksenne heikkona ja pelosta vapisten. ₄Puheeni ja julistukseni ei ollut vakuuttavaa viisautta, mutta siitä ilmeni Hengen voima. ₅Näin uskonne ei perustu ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.

₆Viisaasti me puhumme silloin, kun olemme viisaudessaan täydellisten ihmisten seurassa. Emme kuitenkaan julista tämän ajan viisautta emmekä tämän ajan kukistuvien mahtien viisautta. ₇Me julistamme Jumalan kätkettyä viisautta, salaisuutta, jonka hän jo ennen aikojen alkua määräsi tuottamaan meille kunniaa. ₈Tätä viisautta eivät meidän aikamme valtiaat ole oppineet tuntemaan. Jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa. ₉Niin kuin kirjoituksissa sanotaan, tämä on

₁₀Meille Jumala ilmoitti sen Henkensä kautta, sillä Henki tietää kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.

₁₁Ei kai ihmistäkään tunne kukaan muu kuin hänen oma henkensä? Samoin vain Jumalan Henki tuntee Jumalan. ₁₂Me emme saaneet maallista henkeä vaan Jumalan Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on meille lahjoittanut.

₁₃Näistäkin lahjoista me puhumme. Käyttämämme sanat olemme kuitenkin oppineet Hengeltä emmekä ihmisten viisaudesta. Selitämme hengellisiä asioita hengellisille ihmisille. ₁₄Normaali ihmismieli ei voi ottaa vastaan Jumalan Hengen sanomaa, koska se tuntuu älyttömältä. Sanomaa ei voi ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti. ₁₅Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, vaikkei häntä itseään voi tutkia kukaan.

Meillä on kuitenkin samanlainen mieli kuin Kristuksella.