1. Kor. - 1. kirje korinttilaisille 13

₁Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti. ₂Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet, tietäisin kaiken ja profetoisin, vaikka voisin siirtää vuoria uskoni voimalla, ilman rakkautta en olisi mitään. ₃Vaikka jakaisin pois koko omaisuuteni ja uhraisin itsenikin niin, että antaisin polttaa itseni, en hyötyisi mitään, jos minulta puuttuisi rakkaus.

₄Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Se ei ole kateellinen, se ei kehuskele eikä ylpeile. ₅Rakkaus ei käyttäydy häpeällisesti eikä tavoittele omaa etuaan. Se ei katkeroidu eikä suunnittele pahaa. ₆Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan totuuden voitosta. ₇Aina se uskoo ja toivoo, kaiken se kestää ja sietää.

₈Rakkaus ei katoa koskaan, vaikka profetiat menettävät merkityksensä, kielillä puhuminen loppuu ja tieto muuttuu turhaksi. ₉Me näet tiedämme ja profetoimme puutteellisesti, ₁₀mutta kun täydellinen tulee, puutteellinen katoaa.

₁₁Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi ja minulla oli lapsen järki ja lapsen ajatukset. Kun kasvoin mieheksi, en enää ollut kiinnostunut samoista asioista kuin lapsena. ₁₂Nyt katselemme kuin vääristävän peilin kautta, ja kaikki näyttää meistä arvoitukselta. Kerran näemme kuitenkin Jumalan kasvotusten. Nyt tiedän asiat osittain, mutta silloin tiedän kaiken niin kuin Jumala tietää kaiken minusta.

₁₃Nyt pysyvät voimassa nämä kolme asiaa: usko, toivo ja rakkaus. Tärkein niistä on kuitenkin rakkaus.