₂Tahdon kiittää koko sydämestäni sinua, Jumala,

kertoa kaikista ihmeteoistasi.

₃Iloitsen ja riemuitsen sinusta, Korkein,

tahdon laulaa ylistystä nimellesi.

₄Kun viholliseni perääntyvät,

he kompastuvat ja saavat surmansa edessäsi.

₅Sinä olet ryhtynyt ajamaan asiaani.

Olet istunut valtaistuimellesi,

sinä oikeudenmukainen tuomari.

₆Moitit ankarasti kansoja ja tuhosit pahan,

pyyhit pois heidän nimensä ikuisiksi ajoiksi.

₇Vihollisista ei jäänyt jäljelle kuin rauniot:

revit kaupungit maan tasalle

ja tuhosit täydellisesti heidän muistonsa.

₈Mutta Jumalan valta on ikuista,

ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.

₉Hän tuomitsee maailman oikeudenmukaisesti,

jakaa kansoille oikeutta puolueettomasti.

₁₀Jumala suojaa sorrettuja,

hän on turvapaikka vaikeina aikoina.

₁₁Ne, jotka tuntevat nimesi, luottavat sinuun.

Sinä, Jumala, et jätä pulaan niitä,

jotka kääntyvät puoleesi.

₁₂Laulakaa ylistyslauluja Siionin Jumalalle,

kertokaa kansoille hänen teoistaan.

₁₃Hän muistaa sorrettujen avunhuudot,

hän ei katso läpi sormien veritekoja.

₁₄Huomaa, Jumala,

miten viholliseni minua piinaavat.

Armahda minua, vie minut pois kuoleman porteilta.

₁₅Silloin voin iloita avustasi,

ylistää sinua Jerusalemin, tytär Siionin, porteilla.

₁₆Kansat putosivat kuoppaan, jonka olivat itse kaivaneet.

Heidän jalkansa takertuivat ansaan,

jonka he olivat itse virittäneet.

₁₇Jumala tunnetaan oikeista tuomioistaan,

mutta väärin tekevä kompastuu omiin juoniinsa.

(tauko ja välisoitto)

₁₈Väärintekijät päätyvät kuoleman maahan,

sinne joutuvat kaikki ne kansat, jotka unohtavat Jumalan.

₁₉Hän ei unohda sorrettuja ainiaaksi,

ei hän vie heiltä toivoa ikuisiksi ajoiksi.

₂₀Nouse, Jumala, ja pidä huoli siitä,

etteivät ihmiset tule liian ylpeiksi.

Maailman kansat joutuvat tuomiolle edessäsi.

₂₁Jumala, herätä pelko ihmisten keskuudessa.

Anna kaikkien ymmärtää,

että he ovat vain tavallisia kuolevaisia.

(loppusoitto)

₂Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni,

kerron sinun ihmeelliset tekosi.

₃Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta,

ylistän sinun nimeäsi, Korkein.

₄Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon,

kaatuivat ja suistuivat tuhoon.

₅Sinä, oikeamielinen tuomari,

sinä nousit istuimellesi,

tuomitsit, ja asiani voitti.

₆Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat,

heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.

₇Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi.

Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan,

ei edes muistoa ole heistä jäljellä.

₈Mutta Herra hallitsee ikuisesti,

oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.

₉Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti,

langettaa kansoille oikeat tuomiot.

₁₀Herra on sorrettujen turva,

hän on suoja ahdingon aikana.

₁₁Sinuun luottavat kaikki,

jotka tuntevat sinut.

Sinä, Herra, et hylkää

ketään, joka etsii sinulta apua.

₁₂Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa!

Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!

₁₃Hän muistaa kaikkia sorrettuja,

hän kuulee heidän avunhuutonsa,

veritekoja hän ei unohda.

₁₄Herra, ole minulle armollinen,

katso, kuinka viholliseni sortavat minua!

Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.

₁₅Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi,

huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.

₁₆Kansat suistuivat kuoppaan

– itse ne olivat sen kaivaneet.

Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan

– itse he olivat sen virittäneet.

₁₇Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa:

omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni.

Välisoitto. (sela)

₁₈Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti,

väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!

₁₉Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi,

sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.

₂₀Astu esiin, Herra!

Älä salli ihmisten ylvästellä!

Vedä kansat tuomiolle!

₂₁Herra, syökse ne pelon valtaan!

Anna vihollisten tuntea,

että he ovat vain ihmisiä! (sela)