₁ Jumala, miksi seisot kaukana

ja pysyt piilossa hädän hetkellä?

₂Pahantekijät pysyttelevät vainotun kintereillä röyhkeästi,

mutta heidät saadaan kiinni,

kun he sotkeutuvat omiin juoniinsa.

₃Väärintekijä ylpeilee itsekkäillä tavoitteillaan,

ja ahne on kiittävinään Jumalaa, vaikka halveksiikin häntä.

₄Pahantekijä kulkee nenä pystyssä eikä etsi Jumalaa,

ei Jumalalla ole minkäänlaista sijaa hänen ajatuksissaan.

₅Hän menestyy aina toimissaan,

mutta Jumalan säädökset ovat kaukana

hänen todellisuudestaan.

Pahantekijä vain tuhahtelee kaikille vastustajilleen

₆ja ajattelee: »Minun asemani ei horju,

se pysyy aina vankkana.»

₇Hänen suunsa on täynnä kirouksia, petosta ja sortoa.

Hänen puheestaan koituu vääryyttä ja vaivaa.

₈Pahantekijä vaanii kujilla epäonnista pahat mielessään,

väijyy ja sitten tappaa viattoman piilopaikassaan.

₉Hän makaa piilossaan vaanimassa

kuin leijona pensaikossa,

hän on väijyksissä siepatakseen heikon,

saalistaakseen tämän verkollaan.

₁₀Hän käy uhrinsa kimppuun,

ja avuton lyyhistyy sortajansa eteen.

₁₁Pahantekijä ajattelee: »Ei Jumala välitä.

Hän on kääntänyt pois katseensa,

ei hän ikinä huomaa tekoani.»

₁₂Lähde liikkeelle, Jumala, kohota kätesi!

Älä unohda kovia kokeneita!

₁₃Miksi pahantekijä saa uhmata Jumalaa

ja ajatella, että Jumala ei piittaa?

₁₄Sinä, Jumala, näet kyllä sorron ja vääryydet,

huomaat ne ja ojennat kätesi auttamaan.

Sinä olet avuttoman ja orvon apu.

₁₅Murra pahantekijän käsivarsi ja pahan voima,

tee loppu kaikesta vääryydestä.

₁₆Jumala on kuningas aina ja ikuisesti,

vieraat kansat häviävät hänen maastaan.

₁₇Olet kuullut nöyrien toiveet, Jumala,

rohkaiset heitä ja kuuntelet heitä tarkasti.

₁₈Ajat orpojen ja sorrettujen asiaa,

niin ettei heidän enää tarvitse pelätä

ja lähteä pois omasta maastaan.

₁Herra, miksi olet niin kaukana,

miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?

₂Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä,

saalistaa heitä kavalilla juonillaan.

₃Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan,

kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.

₄Jumalaton ylvästelee:

»Ei Jumala rankaise.

Ei häntä edes ole!»

Siinä hänen ajatuksensa.

₅Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee.

Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa.

Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,

₆sanoo itsekseen: »Mikään ei minua horjuta!

Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!»

₇Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa,

hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.

₈Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille

ja murhaa salaa viattoman,

vaanii katseellaan avutonta.

₉Hän väijyy piilopaikassaan

kuin leijona tiheikössä.

Hän vaanii siepatakseen heikon,

kaappaa köyhän verkkoonsa.

₁₀Niin sortuu avuton ja heikko,

köyhät joutuvat hänen valtansa alle.

₁₁Hän sanoo itsekseen: »Ei Jumala välitä,

hän on kääntänyt katseensa pois,

ei hän mitään huomaa.»

₁₂Riennä avuksi, Herra!

Jumala, kohota kätesi!

Älä unohda avuttomia!

₁₃Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra?

Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?

₁₄Sinä näet kaiken,

tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta,

sinä ojennat kätesi.

Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa,

sinä annat avun.

₁₅Murra jumalattomien voima,

rankaise heitä,

tee loppu vääryydestä!

₁₆Herra on kuningas aina ja iäti!

Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.

₁₇Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat.

Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.

₁₈Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle,

eikä pelko enää aja ketään pois maasta.