₂Jumala, esivanhempamme ovat kertoneet meille teoistasi,

joita teit heidän päivinään, menneinä aikoina.

Olemme kuulleet niistä omin korvin.

₃Sinä karkotit vieraat kansat maasta kätesi voimalla

ja juurrutit sinne esivanhempamme.

Sinä kukistit kansakuntia ja vapautit kansasi.

₄Eivät menneet sukupolvet ottaneet maata haltuunsa

miekoillaan tai omin voimin.

Sinä autoit heitä kätesi voimalla ja kirkkaudellasi,

koska olit heihin kiintynyt.

₅Jumala, sinä olet kuninkaani.

Anna määräys, että Jaakobin suku pelastuu.

₆Sinun avullasi me työnnämme vihollisemme takaisin.

Sinun nimesi voimalla poljemme maahan vastustajamme.

₇Minä en luota jouseeni,

eikä miekastani ole minulle apua.

₈Mutta sinä päästät meidät vastustajiemme käsistä,

saatat häpeään vihollisemme.

₉Sinua, Jumalaamme, me ylistämme aina,

me kiitämme nimeäsi ikuisesti.

(välisoitto)

₁₀Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät, Jumala,

saattanut meidät häpeään.

Sinä et lähtenyt sotajoukkojemme mukaan.

₁₁Sait meidät perääntymään vihollisen edessä,

ja meidän vastustajamme ryöstivät meiltä kaiken.

₁₂Sinä annoit meidät saaliiksi kuin lammaslauman,

hajotit meidät vieraiden kansojen sekaan.

₁₃Et sinä pyytänyt kansastasi paljoakaan,

annoit sen pois ilmaiseksi.

₁₄Olet antanut naapuriemme häväistä meitä,

täällä asuvat pilkkaavat ja halveksivat meitä.

₁₅Olet sorvannut meistä sananlaskun

vieraiden kansojen suuhun.

Kun meistä tulee puhetta,

kaikki pudistelevat ivallisesti päätään.

₁₆Minä kärsin jatkuvasti siitä, että minua loukataan.

Olen punastunut häpeästä

₁₇vastustajien ja kostoa janoavien

syytösten ja pilkan vuoksi.

₁₈Tämä kaikki on kohdannut meitä,

vaikka emme ole unohtaneet sinua, Jumala,

emme rikkoneet liittoasi.

₁₉Mielemme ei ole luopunut sinusta,

emme ole astuneet harhaan polultasi.

₂₀Sinä olet murskannut meidät autiomaassa,

missä sakaalit kuljeskelevat,

peittänyt meidät synkällä pimeydellä.

₂₁Jos olisimme unohtaneet Jumalamme nimen

ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

₂₂eikö Jumala olisi huomannut sen?

Hän, joka tietää kaikki sydämen salaisuudet.

₂₃Sinun vuoksesi meitä tapetaan kaiken aikaa,

meitä kohdellaan kuin teuraslampaita.

₂₄Herää, Jumalani! Miksi yhä nukut, Herrani?

Havahdu jo hereille! Älä hylkää meitä ikuisiksi ajoiksi.

₂₅Miksi kätket kasvosi meiltä,

miksi unohdat koettelemuksemme ja ahdinkomme?

₂₆Elämämme raukeaa,

me makaamme maassa ja nielemme tomua.

₂₇Tule avuksemme,

lunasta meidät vapaiksi, sinä uskollinen.

₂Jumala, me olemme omin korvin kuulleet,

isämme ovat meille kertoneet,

minkä teon sinä teit heidän päivinään,

muinaisina aikoina.

₃Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat

ja istutit isämme tähän maahan,

sinä murskasit kansat

ja päästit isämme vapauteen.

₄He eivät vallanneet maata omalla miekallaan,

ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon,

vaan sinun oikea kätesi,

sinun voimasi ja kirkkautesi,

sillä sinä rakastit heitä.

₅Sinä olet kuninkaani ja Jumalani,

sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.

₆Sinun avullasi me lyömme viholliset,

sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.

₇Minä en luota jouseeni,

eikä miekka meitä pelasta,

₈mutta sinä pelastat meidät

ja saatat vihamiehemme häpeään.

₉Jumala on meidän ylpeytemme,

iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)

₁₀Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät

ja tuottanut meille tappion ja häpeän.

Sinä et lähtenyt liikkeelle

meidän sotajoukkomme mukana.

₁₁Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä,

vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.

₁₂Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat,

sinä hajotit meidät kansojen sekaan.

₁₃Sinä myit kansasi pilkkahinnalla,

et saanut voittoa kaupastasi.

₁₄Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi,

ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.

₁₅Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu,

kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.

₁₆Minä kärsin häväistystä joka päivä,

häpeän puna peittää kasvoni,

₁₇kun joudun kuulemaan,

miten viholliset kostonhimossaan

herjaavat ja pilkkaavat meitä.

₁₈Kaikki tämä on meitä kohdannut,

vaikka emme ole unohtaneet sinua

emmekä rikkoneet liittoasi.

₁₉Sydämemme ei ole luopunut sinusta,

jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.

₂₀Silti sinä olet murskannut meidät,

niin kuin murskasit syvyyden hirviön.

Sinä peitit meidät pimeydellä.

₂₁Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme,

ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

₂₂sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen,

sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.

₂₃Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa,

meitä kohdellaan teuraslampaina.

₂₄Herää, Herra! Miksi nukut?

Nouse, älä iäksi hylkää!

₂₅Miksi olet kääntänyt pois katseesi,

unohtanut hätämme ja ahdinkomme?

₂₆Voimani raukeaa,

otsani painuu maan tomuun.

₂₇Nouse auttamaan meitä,

lunasta meidät armosi tähden!