₁Te tiedätte itsekin, veljet ja sisaret, ettemme käyneet luonanne turhaan. ₂Niin kuin tiedätte, meitä oli aiemmin pahoinpidelty ja nöyryytetty Filippissä. Ankarasta vastustuksesta huolimatta uskalsimme Jumalamme avulla kertoa teille hänen ilosanomansa. ₃Meidän kehotuksemme eivät kumpua harhaisesta, moraalittomasta tai valheellisesta mielestä. ₄Testattuaan meidät Jumala on antanut meille ilosanomansa, ja sitä me julistamme. Emme yritä miellyttää ihmisiä vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme. ₅Niin kuin tiedätte, emme ole koskaan lähestyneet teitä mielistellen tai ahneina. Sen voi Jumala todistaa. ₆Emme myöskään ole tavoitelleet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä sen enempää kuin muiltakaan. ₇Kristuksen valtuuttamina apostoleina voisimme toki vaatia arvokasta kohtelua.

Niin kuin imettävä äiti hoitaa lapsiaan, ₈niin mekin olemme pitäneet teistä hellästi huolta. Ilosanoman lisäksi halusimme antaa teille myös itsemme, koska teistä oli tullut meille niin rakkaita. ₉Muistattehan, veljet ja sisaret, miten näimme vaivaa ja ponnistelimme. Jumalan ilosanomaa julistaessamme kävimme samalla yötä päivää ansiotyössä, ettei meistä olisi ollut teille vaivaa. ₁₀Te uskovat voitte Jumalan kanssa todistaa, että tulimme luoksenne pyhinä, oikeamielisinä ja moitteettomina. ₁₁Niin kuin tiedätte, me opastimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan. ₁₂Rohkaisimme teitä ja kehotimme teitä elämään Jumalan arvolle sopivasti, koska hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

₁₃Kiitämme jatkuvasti Jumalaa, sillä kun te kuulitte meiltä Jumalan sanan, ette pitäneet sitä ihmisten vaan Jumalan sanana. Sitä se todella onkin. Se myös vaikuttaa teissä uskovissa. ₁₄Näin te, veljet ja sisaret, otitte mallia niistä Jumalan seurakunnista, joita Kristuksella Jeesuksella on Juudeassa. Teidän maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset Juudean uskovia. ₁₅Juutalaisethan tappoivat myös Herran Jeesuksen ja profeetat. Meitäkin he vainosivat. He toimivat vastoin Jumalan tahtoa ja ovat kaikkien ihmisten vihollisia. ₁₆Kun me puhumme muille kansoille, jotta ne pelastuisivat, juutalaiset yrittävät estää meitä. Aina he ovat täyttämässä syntiensä mitta-astiaa, ja lopulta Jumalan viha kohdistuu heihin.

₁₇Veljet ja sisaret! Olemme nyt joutuneet hetkeksi eroon teistä – tosin vain fyysisesti, emme sydämessämme. Nyt kaipaamme aina vain enemmän saada taas nähdä teidät. ₁₈Olemme kyllä aikoneet tulla käymään. Minä, Paavali, olen suunnitellut sitä kerran jos toisenkin. Saatana on kuitenkin aina estänyt meitä tulemasta. ₁₉Kukapa muu antaisi meille toivoa kuin te? Kenestä muusta iloitsisimme? Te olette meidän kunniaseppeleemme, kun seisomme Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä hänen saapuessaan. ₂₀Teistä me ylpeilemme ja iloitsemme.

₁Tiedättehän itsekin, veljet, ettei käyntimme teidän luonanne ollut turha. ₂Vaikka meitä oli Filippissä loukattu ja pahoinpidelty, niin kuin tiedätte, Jumala antoi meille rohkeuden julistaa teille sanomaansa ankaran vastustuksen keskelläkin. ₃Meidän saarnamme ei ole peräisin harha-ajatuksista, ei epäpuhtaasta mielestä eikä vilpillisistä aikeista. ₄Koska Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi julistamaan evankeliumia, me emme puhuessamme pyri olemaan mieliksi ihmisille vaan Jumalalle, joka tutkii sydämemme. ₅Emme ole koskaan puhuneet mielistelevin sanoin, sen te tiedätte; emme ole salaa ajaneet omia etujamme, siitä Jumala on todistajamme. ₆Emme ole yrittäneet saada kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, ₇vaikka Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia itsellemme arvonantoa.

Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti. ₈Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiit antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte meille tulleet. ₉Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. ₁₀Te voitte todistaa, ja itse Jumala, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta. ₁₁Niin kuin tiedätte, me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan ₁₂ja vetosimme teihin, että eläisitte Jumalalle kelpaavaa elämää, sillä hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

₁₃Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa. ₁₄Näin te, veljet, pidätte esikuvananne Juudeassa olevia Jumalan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen. Teidän omat maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset sikäläisiä uskovia. ₁₅Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien ihmisten vihollisia. ₁₆Kun me puhumme pakanakansoille, jotta ne voisivat pelastua, he yrittävät estää meitä. Näin he täyttävät syntiensä mittaa. Mutta nyt Jumalan viha lopulta tavoittaa heidät.

₁₇Veljet, nyt kun olemme joutuneet olemaan jonkin aikaa teistä erossa – ulkonaisesti, emme sydämessämme – olemme sitäkin enemmän kaivanneet teitä ja koettaneet päästä teitä tapaamaan. ₁₈Olemme aikoneet tulla käymään luonanne – minä, Paavali, useammin kuin kerran – mutta Saatana on estänyt meitä. ₁₉Kuka on meidän toivomme, riemumme ja kunniaseppeleemme seisoessamme Herramme Jeesuksen edessä, sitten kun hän saapuu, ellette te? ₂₀Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme.