Viisauden kirja (apokr.) 8

₁Voimassaan viisaus ulottuu maan ääriin,

taitavasti se ohjaa kaikkea.

₂Viisauteen minä rakastuin,

sitä tavoittelin nuoruudestani asti,

sen pyrin kihlaamaan morsiamekseni.

Minä rakastuin sen kauneuteen.

₃Viisaus on jaloa, ylivertaista syntyperää,

sillä se elää Jumalan luona

ja kaikkeuden valtias rakastaa sitä.

₄Jumala on vihkinyt sen salaiseen tietoonsa,

ja se ottaa osaa Jumalan suuriin tekoihin.

₅Rikkautta arvostetaan ja tavoitellaan,

ja mikä on suurempaa rikkautta kuin viisaus,

joka saa kaiken aikaan?

₆Jos jotain tehdään ymmärtäen ja taitavasti,

mikä muu sen takana on kuin viisaus?

₇Jos joku rakastaa oikeudenmukaisuutta,

se vaatii vaivaa ja ponnistelua,

hyveitä, joita juuri viisaus opettaa:

kohtuutta ja ymmärrystä, oikeamielisyyttä ja rohkeutta –

mitään niitä hyödyllisempää ei elämässä ole.

₈Jos joku haluaa laajentaa tietämystään,

niin viisaus tuntee menneet

ja niistä päättelee, mitä tulevaisuus tuo.

Se avaa mietelmien salaisuudet

ja löytää arvoitusten ratkaisut.

Ennalta se tietää merkit ja ihmeet,

se tietää, mitä tuovat mukanaan

hetket ja aikojen vaiheet.

₉Niin minä päätin hakea vaimokseni viisauden

ja elää elämäni yhdessä sen kanssa.

Tämän näet tiesin:

Se auttaisi neuvoillaan minut menestykseen,

huolissa ja murheissa se lohduttaisi minua.

₁₀Se toisi minulle kunniaa kansan parissa,

jo nuorena olisin vanhimpien arvostama.

₁₁Minut havaittaisiin teräväpäiseksi tuomariksi,

ja ruhtinaatkin ihmettelisivät kykyjäni.

₁₂Kun olisin vaiti, he odottaisivat sanojani,

kun avaisin suuni, he teroittaisivat kuuloaan,

ja vaikka puheeni kestäisi pitkään,

he kuuntelisivat sitä ihastuksesta mykkinä.

₁₃Viisauden ansiosta saavuttaisin kuolemattomuuden,

jättäisin ikuisen muiston jälkeeni tuleville.

₁₄Minä hallitsisin kansoja,

ne olisivat minun käskyvallassani.

₁₅Pelkkä nimeni saisi tyrannit vapisemaan,

mutta omalle kansalleni olisin hyvä

ja sodassa osoittaisin urheuteni.

₁₆Kotiin tultuani lepäisin viisauden vieressä,

sillä sen luona ei ole katkeruutta,

sen lähellä ei ole kärsimystä,

on vain ilo ja riemu.

₁₇Tuota kaikkea minä ajattelin

ja tulin siihen tulokseen,

että kuolemattomuus syntyy liitosta viisauden kanssa,

₁₈puhdas ilo sen rakkaudesta,

loputon rikkaus sen uutterasta työstä,

ymmärrys yhteiselosta sen kanssa

ja hyvä maine sen sanojen kuuntelemisesta.

Niinpä lähdin matkaan, kiersin ja etsin

saadakseni viisauden vierelleni.

₁₉Jo nuorena olin vahva ja terve,

ja olin saanut hyvän sielun

₂₀– tai pikemminkin olin hyvä

ja tulin moitteettomaan ruumiiseen.

₂₁Tiesin kuitenkin, etten saisi viisautta

ellei Jumala sitä minulle antaisi –

ja ymmärrystä osoitti jo sekin,

että tiesin, keneltä tämä lahja tulee.

Siksi minä käännyin Herran puoleen

ja rukoilin koko sydämestäni näin: