Viisauden kirja (apokr.) 1

₁Rakastakaa oikeamielisyyttä, maailman hallitsijat,

ajatelkaa Herraa puhtain sydämin,

vilpittömin mielin etsikää häntä.

₂Ne, jotka eivät häntä koettele, voivat hänet löytää,

hän ilmaisee itsensä niille, jotka eivät häntä epäile.

₃Väärä järkeily erottaa Jumalasta,

hänen mahtinsa paljastaa mielettömät,

jotka tahtovat panna sen kokeeseen.

₄Vehkeilijän sieluun ei viisaus tule,

ei se asetu synnintekijän ruumiiseen.

₅Pyhä henki kasvattaa ja opettaa.

Se ei siedä vilppiä,

se kaihtaa järjetöntä järkeilyä

ja näyttää voimansa, kun vääryys lähestyy.

₆Viisaus on henki, joka rakastaa ihmistä

mutta ei jätä rankaisematta sitä,

jolla on rienaus huulillaan.

Jumala tutkii hänen sisimpänsä,

pitää tarkoin silmällä hänen sydäntään

ja kuuntelee, mitä hänen kielensä puhuu.

₇Herran henki täyttää kaiken maan,

se pitää kaiken olevan koossa

ja tietää kaiken, mitä puhutaan.

₈Siksi ei pysy salassa yksikään,

joka puhuu vastoin totuutta,

yksikään sellainen ei vältä tutkintaa ja tuomiota.

₉Jumalattoman juonet tutkitaan,

hänen puheensa kantautuvat Herran eteen

todistamaan hänen rikkomuksistaan.

₁₀Tarkkaavan korva kuulee kaiken,

hiljaisinkaan nurina ei jää siltä huomaamatta.

₁₁Välttäkää siis tyhjää kuiskuttelua,

pitäkää panettelu poissa kieleltänne,

sillä salainenkaan puhe ei jää seurauksitta

ja valehtelu surmaa sielun.

₁₂Älkää etsikö kuolemaa

elämänne harhateillä,

älkää omin käsin vetäkö yllenne tuhoa.

₁₃Ei Jumala ole luonut kuolemaa,

ei hän iloitse elävien tuhosta.

₁₄Hän loi kaiken elämään ja pysymään,

koko luomakunnan säilymään elossa.

Ei hänen luoduissaan ole tuhoavaa myrkkyä

eikä maan päällä tuonelan valtakuntaa,

₁₅sillä oikeamielisyys on kuolematon.

₁₆Mutta jumalattomat kutsuvat kuolemaa

sanoillaan ja teoillaan,

he kaipaavat sitä kuin rakkainta ystäväänsä

ja ovat tehneet sopimuksen sen kanssa.

Kuoleman he herrakseen ansaitsevatkin.