Tobitin ensimmäinen rukous
1Murhe täytti mieleni, ja minä valitin ja itkin. Vaikerrukseni lomassa rukoilin näin:
2– Herra, sinä olet oikeamielinen,
kaikki sinun tekosi ovat oikeita,
kaikki sinun tiesi ovat armon ja totuuden teitä.
Sinä jaat oikeutta ikuisesti.
3Muista nyt minua, Herra,
käännä katseesi minun puoleeni.
Älä rankaise minua teoistani,
joilla tieten tai tietämättäni
olen tehnyt syntiä sinua vastaan,
älä rankaise minua isieni teoista.
Me teimme syntiä sinua vastaan
4emmekä piitanneet käskyistäsi.
Silloin sinä jätit meidät toisten armoille,
ja meitä ryöstettiin, vangittiin ja surmattiin.
Sinä teit meistä pilkan ja häväistyksen kohteen,
varoittavan esimerkin niille vieraille kansoille,
joiden sekaan meidät hajotit.
5Monin tavoin olet jo rangaissut minua synneistäni,
ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
Me emme ole seuranneet sinun käskyjäsi,
emme totuuden tietä,
kun olemme vaeltaneet katseesi alla.
6Tee minulle nyt niin kuin tahdot,
käske ottaa ruumiistani elämän henkäys,
niin että pääsen pois maan päältä
ja palaan jälleen maan tomuun.
Parempi minun on kuolla kuin elää,
sillä olen joutunut kuulemaan,
miten minusta juorutaan ja valehdellaan.
Elämäni on yhtä murhetta!
Herra, käske vapauttaa minut tästä kurjuudesta,
päästä minut ikuiseen kotiin.
Herra, älä käännä kasvojasi minusta pois!
Parempi minun on kuolla
kuin elää tässä kurjuudessa
ja yrittää sulkea korvani loukkauksilta.
Saaran seitsemän miestä
7Samana päivänä sattui niin, että Saara, Raguelin tytär, joka asui Meedian Ekbatanassa, joutui hänkin kuuntelemaan isänsä palvelustyttöjen solvauksia. 8Hänet oli näet annettu vaimoksi jo seitsemälle miehelle, ja paha henki Asmodaios oli joka kerta tappanut miehen, ennen kuin tämä oli ollut Saaran kanssa sillä tavoin kuin mies on naisen kanssa. Eräs palvelustyttö sanoi hänelle: »Itse sinä miehesi tapoit! Sinut on naitettu jo seitsemälle miehelle, mutta yksikään heistä ei ole ehtinyt antaa sinulle nimeään. 9Miksi purat meihin pettymystäsi siitä, että miehesi ovat kuolleet? Menisit sinne missä hekin ovat! Silloin meidän ei tarvitsisi koskaan nähdä poikaasi eikä tytärtäsi.»
Saaran rukous
10Saara tuli tytön sanoista murheelliseksi ja purskahti itkuun. Hän päätti hirttäytyä ja nousi sitä varten isänsä talon kattohuoneeseen, mutta harkitessaan vielä asiaa hän ajatteli: »Ikinä ei saa käydä niin, että isääni pilkataan ja hänelle sanotaan: ’Sinulla oli yksi ainoa, rakas tytär, ja hänkin meni kärsimystensä takia hirteen.’ Jos sen teen, murran vanhan isäni sydämen ja syöksen hänet tuonelaan. Parempi on, etten hirttäydy vaan pyydän Herralta, että saisin kuolla. Pääsisin pois kuulemasta pilkkaa.»
11Saara meni ikkunan ääreen, kohotti kätensä ja rukoili näin:
– Ylistetty olet sinä, armollinen Jumala!
Olkoon sinun nimesi ylistetty ajasta aikaan,
kiittäkööt kaikki tekosi ikuisesti sinua!
12Sinun puoleesi minä käännän kasvoni ja kohotan katseeni.
13Anna käsky ja päästä minut maan päältä,
päästä minut kuulemasta ihmisten pilkkaa.
14Sinä tiedät, Valtias,
ettei yksikään mies ole vienyt puhtauttani.
15En ole häpäissyt nimeäni, en isäni nimeä
tässä maassa, johon minutkin on pakolla tuotu.
Minä olen isäni ainoa tytär,
ainoa lapsi, joka hänet perisi,
eikä hänellä ole sukulaista eikä maanmiestä,
jonka kanssa voisin mennä naimisiin
ja jota varten varjelisin itseäni.
Jo seitsemän miestä olen menettänyt –
miksi enää eläisin!
Ellet halua minun kuolevan, Herra,
kuule ainakin, miten minua pilkataan!
Jumala vastaa rukouksiin
16Jumala kuuli molempien rukoukset, kun ne yhtä aikaa tulivat hänen kirkkautensa eteen, 17ja Rafael lähetettiin parantamaan heidät. Hänen oli määrä poistaa Tobitin silmistä valkoiset täplät, jotta tämä jälleen näkisi Jumalan valon, ja hänen tuli johdattaa Saara, Raguelin tytär, Tobitin pojan Tobian vaimoksi ja vapauttaa hänet pahasta hengestä Asmodaioksesta. Tobian näet kuului naida Saara; lähisukulaisena hän oli muiden tätä tavoittelevien miesten edellä.
Samalla hetkellä, kun Tobit palasi pihalta taloonsa, Saara, Raguelin tytär, laskeutui kattohuoneesta.
