Missä on hän, jota rakastan?
1Neito:
Yöllä, kun lepäsin vuoteellani,
minä kaipasin häntä, jota rakastan.
Etsin häntä, mutta en löytänyt.
2Silloin päätin: minä lähden ulos,
kierrän kaupungin kadut ja torit,
etsin sieltä häntä, jota rakastan.
Minä lähdin etsimään
mutta en löytänyt.
3Vastaani tuli vartijoita
öisellä kierroksellaan.
Minä kysyin heiltä: »Oletteko nähneet
häntä, jota rakastan?»
4Mutta kun jatkoin kulkuani,
heti löysin hänet, jota rakastan!
Tartuin häneen enkä päästänyt irti,
ja minä vein hänet äitini taloon,
synnyttäjäni huoneeseen.
5Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt,
gasellien ja villipeurojen kautta:
älkää häiritkö rakkauttamme,
älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
Hän saapuu!
6Muut:
Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta?
Se kohoaa kuin savupatsas,
se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta,
outojen maiden ihojauheilta.
7Katsokaa! Se on Salomon kantotuoli!
Sitä saattaa kuusikymmentä soturia,
Israelin sotajoukon parhaimmisto,
8miekkamiehiä kaikki,
sotimaan tottuneita.
Jokaisella on kupeellaan miekka
yön kauhuja vastaan.
9Libanonin puista
on tehty kuningas Salomon kantotuoli.
10Sen pylväät ovat hopeaa,
sen selkänoja on kultaa
ja patja purppuraa,
sen seiniä kaunistaa rakkaus.
11Tulkaa ulos, Jerusalemin tytöt!
Katsokaa, Siionin tyttäret:
tässä on kuningas Salomo!
Hän kantaa kruunua, jonka äidiltään sai
tänään, hääpäivänään,
suurena ilonpäivänään!
