1Järkevä hallitsija kasvattaa kansaansa,
viisaan hallinto on hyvässä järjestyksessä.
2Millainen on kansan hallitsija, sellaisia virkamiehet,
millainen on kaupungin johtaja, sellaisia sen asukkaat.
3Holtiton kuningas vie kansansa tuhoon,
kaupunkia vie eteenpäin sen johtajien viisaus.
4Herran kädessä on maanpiirin herruus,
oikeaan aikaan hän nostaa oikean ihmisen valtaan.
5Herran kädessä on ihmisen menestys,
hän antaa lainopettajalle kirkkauttaan.
Ylpeydestä
6Älä kanna kaunaa lähimmäisesi pahasta teosta,
älä anna ylpeyden johdattaa omia tekojasi.
7Herra vihaa ylpeyttä, niin myös ihmiset –
molempien silmissä vääryys on pahuutta.
8Valta siirtyy kansalta toiselle kansalle
vääryyden, ylpeyden ja ahneuden tähden.
{Ahne ihminen on kelvottomin kaikista,
sillä hän panee myyntiin sielunsakin.}
9Miksi kerskailee tomu ja tuhka,
jonka ruumis mätänee jo ennen kuolemaa?
10Pitkä sairaus pitää lääkäriä pilkkanaan:
tänään kuningas, huomenna kuollut!
11Kun ihminen kuolee, hänet ottavat vastaan
madot, käärmeet ja kärpäset.
12Ylpeys saa alkunsa siitä, että ihminen luopuu Herrasta
ja kääntää selkänsä Luojalleen.
13Ylpeyden lähde on synti,
ja ylpeä ihminen tulvii iljetystä.
Siksi Herra lyö häntä onnettomuuksilla,
kunnes tekee hänestä lopun.
14Herra on kaatanut hallitsijoiden valtaistuimet
ja nostanut alamaiset heidän paikalleen.
15Hän on repäissyt kansoja juuriltaan
ja istuttanut nöyriä niiden tilalle.
16Herra on tuhonnut kansojen asuinalueita,
hävittänyt ne maan perustuksia myöten.
17Herra on tuhonnut kansoja, temmannut ne ihmisten joukosta
ja pyyhkinyt niiden muistonkin maan päältä.
18Ei ihmistä ole luotu ylpeäksi,
eikä viha ja kiihko sovi naisen synnyttämälle.
Kunniasta
19Mikä on kunniakas suku?
– Ihmissuku.
Mikä on kunniakas suku?
– Ne, jotka pelkäävät Herraa.
Mikä on kunniaton suku?
– Ihmissuku.
Mikä on kunniaton suku?
– Ne, jotka rikkovat Jumalan käskyt.
20Veljekset kunnioittavat johtajaansa,
Herra kunnioittaa sitä, joka häntä pelkää.
{ 21Herra hyväksyy sen, joka häntä pelkää,
paatuneen ja ylpeän hän karkottaa luotaan.}
22Rikas ja arvostettu tai rutiköyhä –
kaikkien kunniana on jumalanpelko.
23Ei ole oikein halveksia viisasta köyhää
eikä tule arvostaa syntistä miestä.
24Ylimystä, tuomaria ja hallitsijaa kunnioitetaan,
mutta Jumalaa pelkäävä on suurempi kaikkia heitä.
25Vapaat miehetkin palvelevat ymmärtäväistä orjaa,
eikä järkevä mies nurise siitä.
26Älä korosta viisauttasi, kun hoidat toimiasi,
älä leventele, kun olet ahtaalla.
27Parempi tehdä työtä ja vaurastua
kuin elää leveillen mutta leivättä.
28Arvosta itseäsi, poikani, mutta nöyrästi,
anna itsellesi arvoa ansiosi mukaan.
29Kuka julistaa vapaaksi sen, joka rikkoo itseään vastaan,
kuka kunnioittaa sitä, joka itseään halveksii?
30Köyhä saa kunniaa viisaudestaan,
rikkaalle tuo rikkaus kunniaa.
31Jos olet arvostettu köyhänä, vielä enemmän rikkaana.
Jos olet rikkaana halveksittu, vielä enemmän köyhänä.