Raamattu 1992 (KR92)
8

Hengen luoma uusi elämä

18:1
2. Kor. 5:17
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. 8:1 Eräissä käsikirjoituksissa on lisäys: »ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan.» 28:2
Room. 6:22
1. Kor. 15:45
2. Kor. 3:6
Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. 38:3
2. Kor. 5:21
Gal. 3:13
Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, 48:4
Gal. 5:25
jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. 58:5
1. Kor. 2:14–16
Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. 68:6
Room. 6:21
Gal. 6:8
Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. 78:7
Matt. 12:34
Room. 5:10
Kol. 1:21
Jaak. 4:4
Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. 8 Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

98:9
1. Kor. 3:16
1. Joh. 3:24
Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. 10 Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. 118:11
1. Kor. 6:14
2. Kor. 4:14
Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

128:12
Room. 6:14
Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. 138:13
Hes. 18:20 - 21
Gal. 6:8
Ef. 4:22
Kol. 3:5 - 6
Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. 148:14
Gal. 5:18
Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. 158:15
2. Tim. 1:7
1. Joh. 4:18Mark. 14:36
Gal. 4:6
Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: »Abba! Isä!» 168:16
2. Kor. 1:22 - 5:5
Ef. 1:13 - 4:30
Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. 178:17
Gal. 4:7Ap. t. 14:22
Fil. 1:29
2. Tim. 2:11 - 12
Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.

Tuleva kirkkaus

188:18
2. Kor. 4:17
Fil. 3:20 - 21
Kol. 3:4
Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. 19 Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 208:20
1. Moos. 5:29
Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 218:21
Ap. t. 3:21
2. Piet. 3:13
Ilm. 21:5
että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22 Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 238:23
Jes. 25:9
Luuk. 21:28
2. Kor. 5:5
Fil. 3:21
Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. 248:24
2. Kor. 5:7
Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! 258:25
Hepr. 11:1
Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.

268:26
Sak. 12:10
Joh. 14:16
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. 278:27
Sananl. 17:3
Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.

288:28
Ef. 1:11
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa 8:28 Vaihtoehtoisen tekstimuodon mukainen suomennos: »Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat.» ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. 298:29
2. Kor. 3:18
Kol. 1:18
1. Joh. 3:2
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. 308:30
Joh. 17:22
2. Tim. 1:9
1. Piet. 2:9
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.

Jumalan rakkaus

318:31
Ps. 118:6
Hepr. 13:6
Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? 328:32
Joh. 3:16
Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? 338:33
Jes. 50:8 - 9
Ilm. 12:10 - 11
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! 348:34
Mark. 12:36Hepr. 7:25
1. Joh. 2:1
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! 358:35
1. Kor. 4:9 - 15:30 - 31
2. Kor. 4:11
Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? 368:36
Ps. 44:23
On kirjoitettu:

– Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa,

meitä kohdellaan teuraslampaina.

378:37
1. Kor. 15:57
2. Kor. 2:14
Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. 388:38,39
Ef. 1:21 - 6:12
2. Tim. 1:12
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, 39 ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

9

Israel ja Jumalan lupaukset

19:1
Room. 1:9
Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele: 2 Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. 39:3
2. Moos. 32:32
Room. 10:1
Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä. 49:4
2. Moos. 4:22 - 19:5
5. Moos. 7:6
Room. 3:2
Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. 59:5
5. Moos. 10:15Matt. 1:1Joh. 1:1
Hepr. 1:8 - 9
Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!

69:6
Room. 2:28 - 29 - 3:3
Gal. 6:16
2. Tim. 2:13
Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, 79:7
1. Moos. 21:12
eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: »Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.» 89:8
Joh. 8:39
Gal. 3:29 - 4:28
Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. 99:9
1. Moos. 18:10
Lupaus kuului näin: »Ensi vuonna samaan aikaan palaan sinun luoksesi, ja silloin Saaralla on poika.» 109:10
1. Moos. 25:21
Eikä tämä ollut ainoa kerta. Rebekan pojilla oli yksi ja sama isä, meidän kantaisämme Iisak. 11-129:11–12
1. Moos. 25:23
Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: »Vanhempi on palveleva nuorempaa.» Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. 139:13
Mal. 1:2 - 3
Onhan kirjoitettu: »Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.»

149:14
5. Moos. 32:4
2. Aik. 19:7
Job 34:10
Ps. 92:16
Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. 159:15
2. Moos. 33:19
Hän sanoo Moosekselle: »Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.» 169:16
Ef. 2:8 - 9
Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. 179:17
2. Moos. 9:16
Kirjoituksissa sanotaan faraolle: »Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.» 189:18
2. Moos. 4:21
Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.

Jumalan vapaa valinta

199:19
Job 23:13
Dan. 4:32
Joku teistä ehkä kysyy: »Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.» 209:20
Jes. 45:9
Viis. 12:12
Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: »Miksi teit minusta tällaisen?» 219:21
Viis. 15:7
2. Tim. 2:20
Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? 22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. 23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. 249:24
Room. 3:29
Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme. 259:25
Hoos. 2:25
1. Piet. 2:10
Hoosean kirjassa hän sanoo:

– Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut,

ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut.

269:26
Hoos. 2:1
Ja samassa paikassa, jossa heille sanottiin: »Te ette ole minun kansaani», heitä tullaan sanomaan elävän Jumalan lapsiksi.

279:27,28
Jes. 10:22 - 23
Mutta Israelista Jesaja huudahtaa:

– Vaikka Israelin kansa olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,

siitä pelastuu vain rippeet.

28 Äkkiä ja lopullisesti

on Herra toteuttava sanansa maan päällä.

299:29
Jes. 1:9
Jesaja on myös ennustanut:

– Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt meistä siementä,

meidän olisi käynyt kuin Sodoman,

me olisimme Gomorran kaltaiset.

Israel ja Jumalan vanhurskaus

309:30
Room. 10:20
Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. 319:31
Room. 10:2 - 11:7
Gal. 5:4
Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. 32 Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, 339:33
Jes. 8:14 - 28:16
1. Piet. 2:6–8
josta on kirjoitettu:

– Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat,

kallion, johon he loukkaavat itsensä.

Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

10

110:1
Room. 9:3
Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. 210:2
Ap. t. 22:3
Gal. 1:14
Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. 310:3
Room. 9:31 - 32
Fil. 3:9
He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. 410:4
Ap. t. 13:38 - 39
2. Kor. 3:6
Gal. 3:24
Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Pelastus on tarkoitettu kaikille

510:5
3. Moos. 18:5
Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: »Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän.» 610:6–8
5. Moos. 30:11–14
Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: »Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?» – nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle – 7 »tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?» – nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista. 8 Mitä siis on sanottu?

– Sana on lähellä sinua,

sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,

nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. 910:9
Ap. t. 16:31
1. Kor. 6:14
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. 1110:11
Ps. 25:3
Jes. 28:16
Room. 9:33
Kirjoituksissa sanotaan: »Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.» 1210:12
Ap. t. 10:36
Room. 3:29
1. Tim. 2:5
Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. 1310:13
Joel 3:5
Ap. t. 2:21
Onhan kirjoitettu: »Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.»

1410:14
Ap. t. 8:31
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? 1510:15
Jes. 52:7
Nah. 2:1
Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: »Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!» 1610:16
Jes. 53:1
Joh. 12:38
Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: »Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?» 17 Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. 1810:18
Ps. 19:4 - 5
Jes. 49:6
Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat:

– Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle,

heidän sanansa maan ääriin asti.

1910:19
5. Moos. 32:21
Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt? Jo Mooses sanoo:

– Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa,

vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa.

2010:20,21
Jes. 65:1 - 2
10:20
Room. 9:30
Jesaja sanoo vielä rohkeammin:

– Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet,

olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.

21 Israelista hän sen sijaan sanoo: »Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti.»

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]