Raamattu 1992 (KR92)
3

1 Mitä etuja sitten on juutalaisilla, ja mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? 23:2
5. Moos. 4:8
Ps. 147:19 - 20
Ap. t. 7:38
Room. 9:4
Paljonkin, kaikin tavoin. Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille. 33:3
4. Moos. 23:19
Room. 11:29
2. Tim. 2:13
Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? 43:4
Ps. 51:6 - 116:11
Joh. 3:33
Ei toki! Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu:

– Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi

ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen.

53:5
Job 8:3
Room. 9:14
Mutta jos meidän väärämielisyytemme tuo esiin Jumalan oikeamielisyyden, mitä meidän on silloin sanottava? Onko Jumala ehkä väärämielinen – puhun nyt ihmisten tavoin – kun hän antaa vihan kohdata meitä? 63:6
1. Moos. 18:25
Ap. t. 17:31
Ei suinkaan! Kuinka Jumala siinä tapauksessa voisi tuomita maailman? 7 Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä? 83:8
Room. 6:1
Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: »Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!» He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

Ei ole ketään vanhurskasta

93:9
Room. 1:18
Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. 103:10–12
Ps. 14:1 - 3 - 53:2 - 4
Onhan kirjoitettu:

– Ei ole yhtäkään vanhurskasta,

11 ei yhtäkään ymmärtäväistä,

ei ketään, joka etsii Jumalaa.

12 Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.

Ei ole ketään, joka tekee hyvää,

ei ainoatakaan.

133:13
Ps. 5:10 - 140:4
Heidän kurkkunsa on avoin hauta,

heidän kielensä puhuu petollisesti,

huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,

143:14
Ps. 10:7
heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.

153:15–17
Jes. 59:7 - 8
3:15
Sananl. 1:16
Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta,

16 tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä.

173:17
Luuk. 1:79
Rauhan tietä he eivät tunne,

183:18
1. Moos. 20:11
Ps. 36:2
jumalanpelko on heille vieras.

193:19
Hes. 16:63
Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. 203:20
Gal. 2:16 - 3:11Room. 4:15 - 5:13 - 7:7
Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.

Vanhurskaus

213:21
1. Moos. 15:6
Jes. 53:11
Jer. 23:6
1. Piet. 1:10Room. 1:17
Fil. 3:9
Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. 223:22
Room. 10:12
Gal. 3:28
Kol. 3:11
Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, 233:23
Room. 11:32
Gal. 3:22
sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta 243:24
Room. 5:1
Ef. 1:7 - 2:8
Tit. 3:5
mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. 253:25
Ap. t. 13:38 - 39 - 17:30
Room. 5:9
2. Kor. 5:19
Hepr. 9:15
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, 263:26
Gal. 2:16
mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

273:27
1. Kor. 1:29
Ef. 2:9
Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. 28 Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. 293:29
Room. 9:24–26 - 15:9
Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki, 303:30
5. Moos. 6:4
Ap. t. 15:11
Room. 4:11 - 12
Gal. 3:8
kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat. 313:31
Matt. 5:17
Room. 8:3 - 4
Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.

4

Abrahamin esimerkki

1 Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? 2 Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. 34:3
1. Moos. 15:6
Gal. 3:6
Jaak. 2:23
Mitä sanovat kirjoitukset? »Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.» 44:4
Matt. 20:12
Room. 11:6
Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. 54:5
Joh. 6:29
Room. 3:28
2. Kor. 5:19
Fil. 3:9
Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. 6 Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:

74:7,8
Ps. 32:1 - 2
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi

ja joiden synnit on pyyhitty pois.

8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.

9 Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Mehän sanomme: »Jumala katsoi Abrahamille vanhurskaudeksi uskon.» 10 Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton. 114:11
1. Moos. 17:11
Room. 3:22
Gal. 3:7
Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia. 124:12
Matt. 3:9
Luuk. 19:9
Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.

Usko ja Jumalan lupaus

134:13
1. Moos. 15:5 - 6
Room. 9:8
Gal. 3:18
Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. 14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. 154:15
Room. 5:13
1. Kor. 15:56
Gal. 3:10
Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

164:16
Room. 3:24 - 9:8
Gal. 3:18
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, 174:17
1. Moos. 17:4Joh. 5:21
niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.» Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. 184:18
1. Moos. 15:5
Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: »Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.» 194:19
1. Moos. 17:17 - 18:11
Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. 204:20
Hepr. 11:11 - 12
Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian 214:21
Hepr. 11:17–19
varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. 22 Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.

234:23,24
Room. 15:4
1. Kor. 9:10 - 10:11
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, 244:24
Ap. t. 2:24
Room. 10:9
vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. 254:25
Room. 8:32
1. Kor. 15:17
2. Kor. 5:21
Gal. 1:4
Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

5

Varmuus pelastuksesta

15:1
Jes. 53:5
Ap. t. 10:36
Kol. 1:20
Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. 25:2
Gal. 5:4 - 5
Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. 35:3
2. Kor. 12:10
Jaak. 1:3
1. Piet. 1:5–7
Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 45:4
Hepr. 10:36
Jaak. 1:12
kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. 55:5
2. Kor. 1:22
Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

65:6
Gal. 4:4 - 5
Kol. 2:13
1. Piet. 3:18
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. 7 Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. 85:8
Joh. 3:16
1. Joh. 4:10
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. 95:9
1. Tess. 1:10
Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. 105:10
Ef. 2:16
Kol. 1:20–22
Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. 115:11
1. Kor. 1:31
Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Aadam ja Kristus

125:12
1. Moos. 2:17 - 3:6 - 19
Ps. 51:7
Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. 135:13
Room. 4:15
Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa. 145:14
1. Moos. 6:3
Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.

155:15
Jes. 53:11
2. Kor. 5:15
Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. 16 Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. 175:17
Joh. 1:16 - 10:10
Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen.

185:18
Room. 6:23
1. Joh. 2:2
Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. 195:19
Fil. 2:8
Hepr. 5:8 - 9
Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. 205:20
Room. 3:20 - 7:7 - 8
1. Kor. 15:56
Gal. 3:19
Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. 21 Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]