Neljäs kirja

90—106

Psalmi 90

Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus

90¹Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

Herra, sinä olet meidän turvamme

polvesta polveen.

²Jo ennen kuin vuoret syntyivät,

ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,

sinä olit.

Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

³

ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»

⁴

kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,

kuin öinen vartiohetki.

⁵

kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

⁶joka vielä aamulla viheriöi

mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

⁷Sinun vihasi musertaa meidät,

kiivautesi saa meidät järkkymään.

⁸Sinä otat syntimme silmiesi eteen,

salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

⁹

vuotemme haihtuvat kuin henkäys.

¹⁰Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,

tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.

Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,

ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

¹¹Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?

Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?

¹²

että saisimme viisaan sydämen.

¹³Herra, käänny jo puoleemme.

Kuinka kauan vielä viivyt?

Armahda meitä, palvelijoitasi!

¹⁴Ravitse meitä armollasi joka aamu,

niin voimme iloita elämämme päivistä.

¹⁵Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo

yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

¹⁶Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi,

anna lastemme nähdä kunniasi loisto.

¹⁷Herra, meidän Jumalamme,

ole lempeä meille,

anna töillemme menestys,

siunaa kättemme työt.

Psalmi 91

Korkeimman suojelus

91¹Se, joka asuu Korkeimman suojassa

ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

²sanoo näin:

»Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.

Jumalani, sinuun minä turvaan.»

³Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta

ja pahan sanan vallasta.

⁴Hän levittää siipensä yllesi,

ja sinä olet turvassa niiden alla.

Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

⁵Et pelkää yön kauhuja

etkä päivällä lentävää nuolta,

⁶et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,

et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

⁷Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä

ja ympäriltäsi kymmenentuhatta,

sinä säästyt.

⁸

miten kosto kohtaa jumalattomia.

⁹Sinun turvanasi on Herra,

sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

¹⁰Onnettomuus ei sinuun iske,

mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

¹¹

varjella sinua, missä ikinä kuljet,

¹²ja he kantavat sinua käsillään,

ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

¹³

tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

¹⁴Herra sanoo:

»Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.

Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

¹⁵Kun hän huutaa minua, minä vastaan.

Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,

pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

¹⁶

hän saa nähdä, että minä autan häntä.»

Psalmi 92

Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu

92¹Psalmi, sapattilaulu.

²Hyvä on kiittää Herraa,

laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.

³Hyvä on aamulla kertoa armostasi

ja illalla uskollisuudestasi

⁴harpun ja lyyran sävelin,

kymmenen kielen helkkyessä.

⁵Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,

minä riemuitsen sinun kättesi töistä.

⁶

kuinka syvät sinun ajatuksesi!

⁷Tyhmä ei sitä käsitä,

mieletön ei sitä ymmärrä.

⁸Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho,

vaikka väärintekijät nyt kukoistavat,

he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.

⁹Sinä, Herra, olet iäti Korkein.

¹⁰Sinun vihollisesi sortuvat,

sinun vihollisesi sortuvat, Herra,

kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.

¹¹Mutta minun voimani kohoaa kuin villihärän sarvi,

sinä voitelet minut tuoreella öljyllä.

¹²

saan kuulla vastustajieni aikeiden luhistuvan.

¹³

kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.

¹⁴Heidät on istutettu Herran temppeliin,

he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.

¹⁵Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan,

versovat ja vihannoivat,

¹⁶kertovat Herran oikeamielisyydestä.

Herra on minun turvakallioni,

hän ei vääryyttä tee.