Psalmi 62

₂Jumalan edessä mieleni hiljenee,

hän antaa minulle avun.

₃Hän on kallio, hän on minun pelastukseni,

hän on linnani, minä en horju.

₄Kuinka kauan te jatkatte syyttelyänne,

hyökkäätte kaikki kimppuuni?

Minä olen kuin kaatuva seinä tai luhistuva muuri.

₅He juonittelevat syöstäkseen minut maahan,

he rakastavat valhetta.

Suullaan he siunaavat,

mutta sisimmässään he kiroavat. (sela)

₆Hiljene, sieluni, Jumalan edessä!

Hän antaa minulle toivon.

₇Hän on kallio, hän on minun pelastukseni,

hän on linnani, minä en horju.

₈Jumalassa on pelastukseni ja kunniani.

Hän on luja kallio,

hänessä on turvani.

₉Luottakaa aina Jumalaan,

tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!

Jumala on turvamme. (sela)

₁₀Ihmisiin ei ole luottamista,

he ovat vain tuulenhenkäys.

Vaakakupissa he eivät paljon paina,

kaikki he ovat tyhjää ilmaa.

₁₁Älkää luottako väkivaltaan,

älkää rakentako ryöstösaaliin varaan.

Vaikka omaisuutenne karttuu,

älkää kiinnittäkö siihen sydäntänne.

₁₂Jumala on sanonut kerran,

kahdesti olen tämän kuullut:

Jumalan on valta.

₁₃Sinun, Herra, on uskollisuus.

Sinä maksat ihmiselle

hänen tekojensa mukaan.