Oletko hylännyt meidät, Jumala?
1Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin »Liiton lilja». Daavidin runo. Opetettavaksi. 2Daavid sepitti tämän runon, kun hän kävi sotaa Mesopotamian ja Soban aramealaisia vastaan. Paluumatkalla Joab voitti Suolalaaksossa kaksitoistatuhatta miestä ja kukisti näin Edomin.
3Jumala, sinä hylkäsit meidät, löit meidät maahan,
sinä vihastuit meihin.
Auta meidät jälleen jaloillemme.
4Sinä järisytit maata ja annoit sen revetä.
Korjaa sen murtumat, muuten se sortuu.
5Sinä olet antanut kansasi kokea kovia,
olet juottanut meille viiniä,
joka sai meidät hoipertelemaan.
6Mutta palvelijoillesi sinä nostat merkkiviirin,
sinun viirisi luo he kokoontuvat,
pois nuolien ulottuvilta. (sela)
7Auta meitä väkevällä kädelläsi,
pelasta ne, joita rakastat.
Vastaa meille!
8Jumala on puhunut pyhäkössään:
»Riemuiten minä annan teille Sikemin,
jaan teille Sukkotinlaakson.
9Minun on Gilead, minun on Manasse,
Efraim on kypärä päässäni,
Juuda on valtikkani.
10Moab on pesuvatini,
Edomiin minä heitän kenkäni.
Filisteaa vastaan minä kohotan sotahuudon!»
11Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin?
Kuka opastaa minut Edomiin?
12Sinä, Jumala, olet hylännyt meidät
etkä kulje sotajoukkomme mukana.
13Auta meitä, me olemme hädässä!
Turha on ihmisten apu.
14Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja,
hän polkee maahan vihollisemme.
