Älä unohda kyyneleitäni
1Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin »Vaikeneva kyyhkynen kaukaisessa maassa». Runo, jonka Daavid sepitti, kun filistealaiset olivat ottaneet hänet kiinni Gatissa.
2Armahda minua, Jumala!
Ihmiset väijyvät minua,
alati he ahdistavat ja sortavat minua.
3Viholliseni väijyvät minua kaiken päivää,
kaikki hyökkäävät armottomasti minua vastaan.
4Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun.
5Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän,
sinuun minä luotan, en pelkää mitään.
Mitä voi minulle kukaan kuolevainen?
6Kaiken aikaa he vääristelevät sanojani,
aina he hautovat pahaa.
7He väijyvät ja vaanivat minua.
He seuraavat kintereilläni
ja tavoittelevat henkeäni.
8Maksa heille heidän rikostensa mukaan!
Syökse kansat tuhoon vihassasi, Jumala.
9Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin.
Kokoa kyyneleeni leiliisi,
merkitse ne kirjaasi.
10Kun pyydän sinua avukseni,
viholliseni pakenevat.
Silloin minä tiedän, että Jumala on puolellani.
11Jumala, minä ylistän sanaasi,
Herra, minä ylistän sinun sanaasi.
12Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään.
Mitä voi minulle kukaan ihminen?
13Olen antanut sinulle lupauksen, Jumala.
Minä täytän lupaukseni, uhraan sinulle kiitosuhrin.
14Sinä pelastit minut kuolemasta,
et antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Jumalan edessä,
siellä missä on elämä ja valo.