Psalmi 42

₂Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa,

niin minä kaipaan sinua, Jumala.

₃Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.

Milloin saan tulla temppeliin,

astua Jumalan kasvojen eteen?

₄Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin,

kun minulta alati kysytään: »Missä on Jumalasi?»

₅Tuskassani minä muistelen,

miten kuljin temppeliin juhlasaatossa

ilon ja kiitoksen kaikuessa,

juhlakansan suuressa joukossa.

₆Miksi olet masentunut, sieluni,

miksi olet niin levoton?

Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,

Jumalaani, auttajaani.

₇Kun masennus valtaa mieleni,

minä ajattelen sinua

täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla,

Misearinvuorella.

₈Syvyys huutaa syvyydelle,

kun sinun koskesi pauhaavat –

kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi

ovat vyöryneet ylitseni.

₉Päivällä Herra antaa armonsa vallita,

yöllä saan laulaa hänen kiitostaan

ja rukoilla elävää Jumalaa.

₁₀Minä sanon: Jumala, kallioni,

miksi olet unohtanut minut?

Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,

kärsiä vihollisen sortoa?

₁₁Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin,

kun vihamieheni herjaavat minua

ja huutelevat kaiken päivää:

»Missä on Jumalasi?»

₁₂Miksi olet masentunut, sieluni,

miksi olet niin levoton?

Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,

Jumalaani, auttajaani.