Psalmi 31

₂Herra, sinuun minä turvaan.

Älä milloinkaan hylkää minua.

Sinä olet vanhurskas,

pelasta minut!

₃Kuule minua,

riennä avukseni!

Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,

vuorilinna, johon minut pelastat.

₄Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.

Sinä johdatat ja ohjaat minua,

sillä sinä olet minun Jumalani.

₅Sinä päästät minut verkosta,

jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.

Sinä olet minun turvani!

₆Sinun käsiisi minä uskon henkeni.

Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,

sinä uskollinen Jumala.

₇Minä kavahdan niitä,

joiden jumalana on turhuus ja harha.

Minä luotan sinuun, Herra,

₈iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi.

Sinä näet minun hätäni,

tiedät kaiken tuskani.

₉Sinä et jätä minua vihollisten käsiin

vaan avaat minulle ahdingosta tien.

₁₀Herra, ole minulle armollinen,

olen hädässä.

Silmäni ovat surun sumentamat,

olen loppuun uupunut.

₁₁Elämäni kuluu murheessa,

vuoteni katoavat huokaillessa.

Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden,

luuni riutuvat.

₁₂Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,

naapurit minua ivaavat,

tuttavat karttavat.

Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan,

kiertävät minut kaukaa.

₁₃Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,

minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.

₁₄Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua.

Kauhu saartaa minut,

kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan

ja punovat juonia henkeni menoksi.

₁₅Mutta minä turvaan sinuun, Herra,

ja sanon: »Sinä olet minun Jumalani!»

₁₆Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.

Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!

₁₇Katso jälleen palvelijasi puoleen,

sinä armollinen Jumala, auta minua.

₁₈Herra, sinua minä huudan avuksi,

älä hylkää minua.

Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia!

Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.

₁₉Mykistykööt valheen puhujat,

nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta

ja halveksivat häntä kopein sanoin!

₂₀Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!

Se on ehtymätön aarre

niille, jotka sinua pelkäävät.

Kaikkien nähden sinä annat apusi

niille, jotka turvautuvat sinuun.

₂₁Sinä suljet heidät armosi suojiin,

otat heidät turvaan majaasi.

Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,

eivät syyttävät puheet.

₂₂Kiitetty olkoon Herra!

Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,

kun olin saarrettuna.

₂₃Hädissäni minä sanoin:

»Minut on repäisty pois sinun luotasi!»

Ja sinä kuulit rukoukseni,

kun huusin sinua avuksi.

₂₄Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa!

Herra suojelee uskollisiaan

mutta rankaisee säälittä niitä,

jotka uhmaten nousevat häntä vastaan.

₂₅Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat,

kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!