Psalmi 102

Kärsivän ahdistus ja toivo

102¹Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.

²Kuule rukoukseni, Herra,

nouskoon huutoni sinun luoksesi!

³Älä kätke minulta kasvojasi,

kun olen ahdingossa.

Kallista korvasi minun puoleeni!

Kun huudan sinua avuksi,

älä viivytä vastaustasi.

⁴Päiväni haihtuvat kuin savu,

tuska polttaa luitani kuin tuli.

⁵Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.

Enää en muista syödäkään,

⁶

olen pelkkää luuta ja nahkaa.

⁷Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,

kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

⁸Minä valvon yöni, olen yksin

kuin katolla kyyhöttävä lintu.

⁹

kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

¹⁰

kyyneleet maustavat juomani.

¹¹Vihasi vimmassa

sinä paiskasit minut maahan.

¹²

ruohon lailla minä lakastun.

¹³Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti,

sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

¹⁴Sinä nouset ja armahdat Siionia.

Sen aika on tullut, armon aika.

¹⁵Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä,

he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

¹⁶Kansat pelkäävät Herran nimeä,

maan kuninkaat kumartavat häntä,

¹⁷

ja ilmestyy kunniassaan.

¹⁸Hän katsoo sorrettujen puoleen,

ei torju heidän rukoustaan.

¹⁹

jotta uudeksi luotu kansa

ylistäisi Herraa.

²⁰Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,

tähyää taivaasta maan päälle.

²¹Hän kuulee vankien vaikerruksen,

hän vapauttaa kuoleman omat.

²²Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,

Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

²³

kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

²⁴Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,

lyhentänyt elinpäivieni määrän.

²⁵Minä sanon hänelle: Jumalani,

älä ota minua pois puolitiessä!

Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

²⁶Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,

sinun kättesi työtä ovat taivaat.

²⁷

Ne kuluvat loppuun kuin vaate,

sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,

ja ne vaihtuvat uusiin.

²⁸Mutta sinä olet iäti sama,

sinun vuotesi eivät lopu.

²⁹Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa,

heidän lastensa lapset ovat huomassasi.

Psalmi 103

Herran armo on suuri

103¹Daavidin psalmi.

Ylistä Herraa, minun sieluni,

ja kaikki mitä minussa on,

ylistä hänen pyhää nimeään.

²Ylistä Herraa, minun sieluni,

älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

³

ja parantaa kaikki sairauteni.

⁴Hän päästää minut kuoleman otteesta

ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.

⁵

ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

⁶

hän tuo oikeuden sorretuille.

⁷Hän osoitti tiensä Moosekselle

ja näytti Israelille suuret tekonsa.

⁸Anteeksiantava ja laupias on Herra.

Hän on kärsivällinen

ja hänen armonsa on suuri.

⁹Ei hän iäti meitä syytä,

ei hän ikuisesti pidä vihaa.

¹⁰Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan,

ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.

¹¹Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,

niin on Herran armo suuri

niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

¹²Niin kaukana kuin itä on lännestä,

niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

¹³Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,

niin armahtaa Herra

niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

¹⁴Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,

muistaa, että olemme maan tomua.

¹⁵

kuin kedon kukka hän kukoistaa,

¹⁶ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole

eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.

¹⁷Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,

se on ikuinen

niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

Polvesta polveen

ulottuu hänen uskollisuutensa

¹⁸kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan,

muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.

¹⁹Herralla on istuimensa taivaissa,

ja hänen valtansa alla on kaikki maa.

²⁰Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä,

te voimalliset sankarit,

jotka hänen sanansa kuulette

ja hänen käskynsä täytätte.

²¹Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot,

kaikki hänen palvelijansa,

jotka hänen tahtonsa täytätte.

²²Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa

kaikkialla hänen valtakunnassaan.

Ylistä Herraa, minun sieluni!

Psalmi 104

Luojan ylistys

104¹Ylistä Herraa, minun sieluni!

Herra, minun Jumalani,

miten suuri ja mahtava sinä olet!

Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

²

Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

³ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.

Sinä otat pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulten siivillä.

⁴

ja panet liekit palvelijoiksesi.

⁵Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,

horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

⁶

ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

⁷mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,

ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

⁸Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat

kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

⁹

eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

¹⁰Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,

vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

¹¹Ne juottavat kaikki maan eläimet,

villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

¹²Niiden äärellä asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvissä vesien partailla.

¹³Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,

ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

¹⁴Sinä kasvatat ruohon karjaa varten

ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,

että hän saisi leipänsä maasta.

¹⁵Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,

öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan

ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

¹⁶Ravituiksi tulevat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän istutti,

¹⁷joiden oksille linnut tekevät pesänsä,

joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

¹⁸Vuorten rinteillä asuvat kauriit,

ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

¹⁹Sinä panit kuun jakamaan aikaa,

ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

²⁰Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö,

ja metsän eläimet hiipivät esiin.

²¹Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,

pyytävät ruokaansa Jumalalta.

²²Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat

ja palaavat luoliinsa levolle.

²³Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen

ja tekee työtään, kunnes on ilta.

²⁴Lukemattomat ovat tekosi, Herra.

Miten viisaasti olet ne tehnyt!

Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

²⁵Niin merikin, tuo suuri ja aava –

miten luvuton lauma siinä vilisee,

parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

²⁶Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,

merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

²⁷

ja odottavat ruokaansa ajallaan.

²⁸Sinä annat, ja jokainen saa osansa,

avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

²⁹

kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat

ja palaavat maan tomuun.

³⁰Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,

näin uudistat maan kasvot.

³¹Olkoon Herran kunnia ikuinen!

Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

³²hän, jonka katseesta maa järisee,

jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

³³Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,

laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

³⁴Olkoot mietteeni hänelle mieleen,

että saan iloita Herrasta.

³⁵Hävitkööt synnintekijät maasta,

tulkoon loppu jumalattomista!

Ylistä Herraa, minun sieluni!

Halleluja!104:35 »Halleluja» on hepreankielinen ylistyshuuto. Se merkitsee ’ylistäkää Herraa’.