Psalmi 102
1021Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.
2Kuule rukoukseni, Herra,
nouskoon huutoni sinun luoksesi!
3Älä kätke minulta kasvojasi,
kun olen ahdingossa.
Kallista korvasi minun puoleeni!
Kun huudan sinua avuksi,
älä viivytä vastaustasi.
4Päiväni haihtuvat kuin savu,
tuska polttaa luitani kuin tuli.
5Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.
Enää en muista syödäkään,
6
huokailen vain,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
7Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,
kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
8Minä valvon yöni, olen yksin
kuin katolla kyyhöttävä lintu.
9
Jer. 29:22
Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät,
kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
10
Minä syön leipänäni tuhkaa,
kyyneleet maustavat juomani.
11Vihasi vimmassa
sinä paiskasit minut maahan.
12
Päiväni ovat kuin pitenevä varjo,
ruohon lailla minä lakastun.
13Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti,
sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
14Sinä nouset ja armahdat Siionia.
Sen aika on tullut, armon aika.
15Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä,
he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
16Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
17
kun Herra jälleen rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassaan.
18Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.
19
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
jotta uudeksi luotu kansa
ylistäisi Herraa.
20Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
21Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
22Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
23
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
24Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
25Minä sanon hänelle: Jumalani,
älä ota minua pois puolitiessä!
Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
26Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
27
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
28Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu.
29Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa,
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
Psalmi 103
1031Daavidin psalmi.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
2Ylistä Herraa, minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
3
Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
4Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
5
Jes. 40:31
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään,
ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
6
Vanhurskaat ovat Herran teot,
hän tuo oikeuden sorretuille.
7Hän osoitti tiensä Moosekselle
ja näytti Israelille suuret tekonsa.
8Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
9Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
10Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan,
ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
11Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
12Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
13Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra
niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
14Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,
muistaa, että olemme maan tomua.
15
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
16ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
17Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Polvesta polveen
ulottuu hänen uskollisuutensa
18kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan,
muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.
19Herralla on istuimensa taivaissa,
ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
20Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te voimalliset sankarit,
jotka hänen sanansa kuulette
ja hänen käskynsä täytätte.
21Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot,
kaikki hänen palvelijansa,
jotka hänen tahtonsa täytätte.
22Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa
kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Psalmi 104
1041Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani,
miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
2
valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
3ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sinä otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivillä.
4
Sinä teet tuulista sanasi viejät
ja panet liekit palvelijoiksesi.
5Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
6
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
7mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,
ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
8Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
9
Sananl. 8:29
Jer. 5:22
Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä,
eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
10Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
11Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
12Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
13Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
14Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
15Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
16Ravituiksi tulevat myös Herran puut,
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
17joiden oksille linnut tekevät pesänsä,
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
18Vuorten rinteillä asuvat kauriit,
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.
19Sinä panit kuun jakamaan aikaa,
ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
20Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö,
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
21Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,
pyytävät ruokaansa Jumalalta.
22Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat
ja palaavat luoliinsa levolle.
23Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen
ja tekee työtään, kunnes on ilta.
24Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
25Niin merikin, tuo suuri ja aava –
miten luvuton lauma siinä vilisee,
parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
26Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,
merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
27
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
28Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
29
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
30Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot.
31Olkoon Herran kunnia ikuinen!
Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
32hän, jonka katseesta maa järisee,
jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
33Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,
laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
34Olkoot mietteeni hänelle mieleen,
että saan iloita Herrasta.
35Hävitkööt synnintekijät maasta,
tulkoon loppu jumalattomista!
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Halleluja!104:35 »Halleluja» on hepreankielinen ylistyshuuto. Se merkitsee ’ylistäkää Herraa’.