Sananlaskut 30

Miten olenkaan uurastanut, Jumala!

Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

₂Minä olen järjetön luontokappale,

olen vailla ihmisen ymmärrystä.

₃Minä en ole saanut oppia viisautta

enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

₄Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä?

Kuka on koonnut käsiinsä tuulen?

Kuka viittansa sisään kietonut vedet?

Kuka pannut paikoilleen maan ääret?

Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi?

Sinä tiedät kyllä.

₅Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu,

hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

₆Hänen sanoihinsa älä lisää mitään –

hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

₇Kahta minä sinulta pyydän –

niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

₈pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,

älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.

Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

₉Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan

ja kysyä mielessäni: »Mikä on Herra?»

Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa

ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

₁₀Älä panettele isännälle hänen orjaansa,

ellet halua kirousta taakaksesi.

₁₁Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat

eivätkä äitiänsä siunaa,

₁₂voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina,

vaikka eivät ole likaansa pesseet,

₁₃voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin

ja kopeasti kohottavat luomiaan,

₁₄voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi

ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä

hävittääkseen heikot maan päältä,

köyhät ihmisten joukosta!

₁₅Verenimijällä on kaksi tytärtä,

kumpikin vaatii: »Lisää! Lisää!»

Kolme on alati kyltymätöntä,

neljä, jotka eivät sano: »Jo riittää»:

₁₆tuonela, hedelmätön kohtu,

maa, joka janoaa sateenkin jälkeen,

ja tuli, joka ei sano: »Jo riittää.»

₁₇Joka katsoo isäänsä karsain silmin

ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja,

siltä korpit repivät silmät,

ja kotkan poikaset syövät ne.

₁₈Kolme on, joita en käsitä,

neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

₁₉kotkan tie taivaalla,

käärmeen tie kalliolla,

laivan tie ulapalla,

miehen tie nuoren neidon luo.

₂₀Entä uskoton vaimo:

hän syö, pyyhkii suunsa

ja sanoo: »En minä mitään tehnyt.»

₂₁Kolme on, joista maa järkkyy,

neljä, joiden alla se ei kestä:

₂₂orja, joka kohoaa hallitsijaksi,

houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

₂₃hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin,

ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

₂₄Neljä on maan päällä vähäistä

mutta silti viisasta viisaampaa.

₂₅Muurahaisilla ei ole paljon voimaa,

mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

₂₆Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä,

mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

₂₇Heinäsirkoilla ei ole kuningasta,

mutta ne liikkuvat kuin armeija.

₂₈Sisiliskoa voit pitää käsissäsi,

mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

₂₉Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi,

neljä, joilla on uljas käynti:

₃₀leijona, urhein eläimistä,

joka ei väisty kenenkään tieltä,

₃₁kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko

ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

₃₂Jos mielit kerskua – syystä tai syyttä –

pane käsi suullesi ja ole vaiti.

₃₃Jos kirnuat kermaa, tulee voita,

jos väännät nenää, tulee verta,

jos lietsot vihaa, tulee sota.