Tyhmät, laiskat, petturit
1Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade
ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat.
2Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky
on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.
3Hevoselle piiskaa, aasille ohjat,
tyhmyrin selässä soikoon keppi!
4Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan,
ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.
5Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan,
ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.
6Jalkansa murtaa, harmeja hankkii,
joka lähettää tyhmyrin asialle.
7Hervoton kuin halvaantunut jalka
on sananlasku tyhmän suussa.
8Kuin kelvoton kivi lingossa
on tyhmälle annettu kunnia.
9Kuin piikki juopuneen kädessä
on sananlasku tyhmyrin suussa.
10Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä,
on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.
11Kuin koira, joka palaa oksennukselleen,
on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.
12Moni luulottelee olevansa viisas –
tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
13Laiska sanoo: »Tiellä on leijona,
keskellä katua kulkee peto.»
14Saranoillaan ovi kääntyy,
vuoteellaan laiska.
15Laiska pistää kätensä ruokavatiin,
mutta suuhun saakka käsi ei nouse.
16Laiska on mielestään viisaampi
kuin seitsemän neuvokasta miestä.
17Rakkikoiraa korvista tarttuu,
joka toisten riitoihin puuttuu.
18Kuin järkensä menettänyt jousimies,
joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,
19on se, joka pettää ystävänsä
ja sanoo: »Leikkiähän se vain oli.»
20Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu,
kun panettelija poistuu, riita laantuu.
21Hiilistä hehku, haloista roihu,
riitapukari sytyttää riidan.
22Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään.
23Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa
on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
24Vihamiehesi voi puhua mielin kielin,
mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
25Älä usko hänen lipeviä sanojaan,
hänen sydämessään on seitsemän petosta.
26Hän kätkee vihansa kavalasti,
mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
27Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,
joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.
28Lyötyjäkin lyö petturin kieli,
turmiota levittää lipevä suu.
