Kielen varassa on elämä ja kuolema
1Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä –
riita on valmis, jos häntä neuvot.
2Moukka ei yritäkään ymmärtää,
silti hän tahtoo mielipiteensä julki.
3Jumalattomuutta seuraa halveksunta,
häpeän mukana tulee pilkka.
4Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde.
5Ei ole oikein pitää syyllisen puolta
ja sortaa syytöntä oikeudessa.
6Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu,
hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
7Oma suu on tyhmän tuho,
omat sanat punovat hänelle ansan.
8Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään.
9Joka hoitaa työnsä veltosti,
on vahingontekijän veli.
10Herran nimi on vahva torni,
hurskas rientää sinne ja saa turvan.
11Omaisuus on rikkaalle vahva varustus,
kuin korkea muuri – niin hän luulee.
12Ylpeys vie ihmisen perikatoon,
kunnian tie käy nöyryyden kautta.
13Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun,
saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.
14Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin,
mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?
15Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa,
viisaan korva on aina sille avoin.
16Lahja avaa ovet antajalleen,
vie hänet mahtimiesten luo.
17Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa –
kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.
18Arpa riidat asettaa,
ratkaisee väkevienkin välit.
19Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki,
riidat ovat kuin linnanportin salvat.
20Puheesi mukaan saat purtavaa,
sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.
21Kielen varassa on elämä ja kuolema –
niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
22Onnen löytää, joka vaimon löytää,
hän on päässyt Herran suosioon.
23Köyhä pyytää nöyrästi,
rikas vastaa tylysti.
24Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä,
tosi ystävä on enemmän kuin veli.
