Sananlaskut 1

₂Opettakoot ne viisautta,

kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat,

₃johdattakoot hyvään tietoon,

oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen.

₄Kokemattomat saakoot niistä viisautta,

nuoret tietoa ja harkintaa.

₅Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä,

järkeväkin saa opastusta,

₆oppii mietelmiä ja vertauksia,

tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset.

₇Herran pelko on tiedon perusta,

vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.

₈Poikani, kuule isäsi neuvoja,

älä väheksy äitisi opetusta –

₉ne ovat seppele hiuksillasi,

ketju kaulaasi koristamassa.

₁₀Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin,

₁₁kun he sanovat: »Tule mukaan, mennään väijyksiin,

käydään vaanimaan viattomia.

₁₂Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana,

niin kuin hauta nielee terveen miehen.

₁₃Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä,

ryöstösaalis täyttää kohta varastomme.

₁₄Saat heittää siitä kanssamme arpaa,

meidän kukkaromme on yhteinen.»

₁₅Heidän tielleen, poikani, älä lähde,

pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan,

₁₆sillä he rientävät pahaa kohti,

kiiruhtavat vuodattamaan verta.

₁₇Ei lintu verkkoa näe,

vaikka näkee sitä levitettävän.

₁₈Oman verensä he väijyessään vaarantavat,

omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan.

₁₉Sellainen on riistäjän tie.

Joka sille lähtee, kulkee tuhoon.

₂₀Viisaus huutaa kaduilla,

antaa toreilla puheensa kaikua,

₂₁meluisten katujen kulmissa se kutsuu,

kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:

₂₂»Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne,

pitkäänkö, kerskujat, kerskutte,

hullut vihaatte tietoa?

₂₃Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä,

saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.

₂₄»Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet,

minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut.

₂₅Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen,

opetukseni ei ole kelvannut teille.

₂₆Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti,

pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,

₂₇kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma

ja onnettomuus iskee tuulispäänä,

kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.

₂₈Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa,

etsitte minua, ettekä löydä.

₂₉Te vihasitte tietoa,

ette halunneet totella Herraa,

₃₀te vähät välititte, kun teitä neuvoin,

ette antaneet arvoa ohjeilleni.

₃₁Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät,

niellä kurkun täydeltä juonianne.

₃₂Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi,

huolettomuuteensa hullu kuolee.

₃₃Mutta joka minua kuulee, on turvassa,

hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa.»