Leeviläisten kaupungit
1Herra sanoi Moosekselle Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa:
2»Sano israelilaisille, että niistä maista, jotka he saavat omikseen, heidän on annettava leeviläisille kaupunkeja asuinpaikoiksi. Leeviläisille tulee antaa myös laidunmaita kaupunkien ympäriltä. 3Nämä kaupungit ovat heidän asuinpaikkoinaan, ja laidunmaat ovat heidän juhtiaan, karjaansa ja kaikkia muita eläimiään varten. 4Kaupunkeihin kuuluvien laidunmaiden, jotka teidän on annettava leeviläisille, tulee ulottua kaupungin muurista tuhat kyynärää joka suuntaan. 5Kaupunkia idän, etelän, lännen ja pohjoisen puolelta ympäröivän laidunmaan jokaisen sivun pituudeksi tulee mitata kaksituhatta kyynärää. Tällaiset laidunmaat leeviläisten tulee saada kaupunkiensa ympäriltä.
6»Niistä kaupungeista, joita te annatte leeviläisille, on kuuden oltava turvakaupunkeja, joihin toisen ihmisen kuolemaan syyllistynyt voi paeta. Näiden lisäksi teidän tulee antaa leeviläisille neljäkymmentäkaksi muuta kaupunkia. 7Kaupunkeja, jotka teidän on annettava leeviläisille, on siis kaikkiaan neljäkymmentäkahdeksan; kuhunkin tulee lisäksi kuulua laidunmaa. 8Kun varaatte leeviläisille kaupunkeja israelilaisten omistamista maista, suurten heimojen osuudesta tulee ottaa enemmän ja pienten heimojen osuudesta vähemmän. Kukin heimo antakoon leeviläisille kaupunkeja sille jaettavan maa-alueen suuruuden mukaisesti.»
Turvakaupungit
9Herra sanoi Moosekselle:
10»Sano israelilaisille: Kun te nyt menette Jordanin yli Kanaaninmaahan, 11valitkaa itsellenne joitakin kaupunkeja turvapaikoiksi, niin että jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voisi paeta johonkin niistä. 12Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta, eikä häntä saa surmata, ellei häntä ole julkisesti tutkittu ja tuomittu. 13Määrätkää turvakaupungeiksi kuusi kaupunkianne. 14Näistä kolme kaupunkia on määrättävä Jordanin itäpuolelta ja toiset kolme Kanaaninmaasta. 15Israelilaisille sekä heidän keskuudessaan asuville siirtolaisille ja muukalaisille nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkoja. Niihin voi paeta jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen.
16»Jos joku lyö rautaesineellä toisen kuoliaaksi, hän on murhamies ja hänet on surmattava. 17Jos joku heittää toista niin suurella kivellä, että sillä voi tappaa, ja tämä kuolee, heittäjä on murhamies ja hänet on surmattava. 18Samoin, jos joku iskee toista puuesineellä, jota voi käyttää tappoaseena, ja tämä kuolee, lyöjä on murhamies ja hänet on surmattava. 19Verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa. 20Jos joku vihastuksissaan iskee toista tai tahallaan heittää häntä jollakin, niin että hän kuolee, 21tai jos hän lyö nyrkillä vihamiestään, niin että tämä kuolee, teon tekijä on surmattava, sillä hän on murhamies. Verikostoon velvoitettu sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.
22»Jos joku vahingossa lyö toista ihmistä, jonka kanssa hän ei ole ollut riidoissa, tai satuttaa toista jollakin esineellä 23-24tai sellaisella kivellä, joka voi tappaa, ja jos toinen kuolee, kuoleman aiheuttajan ja verikostoa vaativan sukulaisen välinen asia on tutkittava ja ratkaistava julkisesti. Näin on tehtävä siinä tapauksessa, että surmansa saanut ei ollut surmaajan vihamies eikä surmaaja ollut aikonut häntä vahingoittaa. 25Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka. 26Jos surmaaja poistuu siitä turvakaupungista, johon hän on paennut, 27ja jos verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen tällöin tavoittaa hänet turvakaupungin rajojen ulkopuolella ja tappaa hänet, kostaja ei joudu vastuuseen verenvuodatuksesta. 28Surmaajan on pysyttävä turvakaupungissa ylipapin kuolemaan saakka, mutta ylipapin kuoltua hän saa palata kotiinsa. 29Näitä lakeja ja säädöksiä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen, missä ikinä asuttekin.
30»Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain todistajien antaman todistuksen nojalla. Kuolemantuomion langettamiseen ei kuitenkaan riitä yhden ihmisen antama todistus. 31Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. 32Älkää hyvitysmaksua vastaankaan salliko turvakaupunkiin paenneen surmaajan palata kotiseudulleen, ennen kuin ylipappi on kuollut. 33Älkää saastuttako maata, jossa asutte; veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut. 34Älkää saattako epäpuhtaaksi maata, jossa asutte ja jossa myös minä, Herra, asun teidän keskuudessanne.»
