Miika 7

₁Voi minua!

Minun on käynyt

niin kuin käy hedelmänkorjuun jälkeen

ja viininkorjuuajan mentyä:

ei löydy enää rypäleitä syötäväksi,

ei viikunoita, vaikka kuinka etsin.

₂Oikeamieliset ovat kadonneet maasta,

yhtään rehellistä ei ole ihmisten joukossa.

Ihmiset vaanivat tilaisuutta veritekoihin,

metsästävät toinen toistaan verkkoihinsa.

₃He tekevät taitavasti pahaa.

Virkamies vaatii lahjuksia,

tuomari tuomitsee maksun mukaan,

mahtimies puhuu omaan pussiinsa.

Yhtä köyttä he kaikki vetävät.

₄Paras heistä on kuin orjantappura,

oikeamielisin kuin ohdakepensas.

Jerusalem! Koston päivä on tulossa,

tähystäjäsi ovat sen ilmoittaneet.

Kaikki on kaaosta ja sekasortoa!

₅Älä luota naapuriin,

älä turvaa parhaaseen ystävään.

Varo puhumasta mitään vaimolle,

joka lepää sylissäsi.

₆Poika halveksii isäänsä,

tytär nousee äitiään vastaan,

miniä anoppiaan vastaan.

Viholliset ovat oman talon väkeä.

₇Mutta minä kohotan katseeni Herraan,

odotan pelastusta Jumalaltani.

Jumalani kuulee minua!

₈Älä ilku, viholliseni, minulle.

Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä,

vaikka olen keskellä pimeyttä,

Herra on minun valoni.

₉Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan,

siksi joudun kantamaan hänen vihaansa,

kunnes hän ratkaisee asiani

ja armahtaa minut.

Hän johdattaa minut valoon,

minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut.

₁₀Kun viholliseni sen huomaa,

hänen ilonsa vaihtuu häpeäksi.

Nyt hän pitää minua pilkkanaan sanoen:

»Missä on Herra, sinun Jumalasi?»

Mutta vielä minun silmäni saavat iloita,

kun vihollisiani tallataan kuin kadun lokaa.

₁₁Tulee päivä, jolloin varustat rajasi, Israel,

jolloin valtasi laajenee.

₁₂Silloin sinun omasi saapuvat Assyriasta,

tulevat Egyptin kaupungeista

– Egyptistä Eufratvirtaan saakka –

merten väliltä, vuorten väliltä.

₁₃Nuo maat tulevat autioiksi niiden asukkaiden tähden.

Tässä näkyy heidän tekojensa hedelmä!

₁₄Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,

kaitse omaa laumaasi,

joka asuu yksin keskellä metsää,

kaukana hedelmätarhoistaan.

Johda se Basanin ja Gileadin laitumille

niin kuin entisinä aikoina.

₁₅Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,

niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.

₁₆Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,

katselevat niitä voimattomina

mahtavuudestaan huolimatta.

Kaikki mykistyvät,

ja heidän korvansa menevät tukkoon.

₁₇He nuolevat tomua kuin käärmeet,

kuin maan matelijat.

Vavisten he tulevat varustuksistaan,

lähestyvät kauhusta kalpeina

Herraa, meidän Jumalaamme.

Sinua, Herra, he pelkäävät!

₁₈Jumala, onko sinun vertaistasi!

Sinä annat synnit anteeksi

ja jätät rankaisematta

jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.

Sinä et pidä vihaa iäti,

sinä olet laupias.

₁₉Sinä armahdat meitä yhä,

poljet syntimme jalkojesi alle.

Kaikki syntimme sinä heität

meren syvyyteen.

₂₀Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,

hyvyyttä Abrahamille.

Tämän olet vannoen luvannut isillemme

jo muinaisina aikoina.