Raamattu 1992 (KR92)
7

Jeesus ja Kapernaumin sadanpäällikkö

17:1–10
Matt. 8:5–13
Joh. 4:43–54
Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän heille kansan kuunnellessa, hän lähti Kapernaumiin. 2 Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, 3 ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen. 4 He tulivat Jeesuksen luo ja vetosivat häneen sanoen: »Se mies ansaitsee apusi. 5 Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa.»

6 Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: »Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. 7 En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. 8 Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.» 97:9
Matt. 15:28
Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: »Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa.» 107:10
Mark. 7:30
Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Jeesus herättää lesken pojan Nainissa

117:11–17
1. Kun. 17:17–24
2. Kun. 4:18–37
Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. 12 Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. 13 Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: »Älä itke.» 147:14
Luuk. 8:54
Ap. t. 9:40
Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: »Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!» 15 Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.

167:16
Luuk. 1:68 - 76 - 7:39 - 24:19
Ap. t. 3:22 - 7:37
Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: »Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.» 17 Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä.

Johannes Kastajan kysymys Jeesukselle

187:18–23
Matt. 11:1–6
Johanneksen opetuslapset kertoivat kaikesta tästä opettajalleen. Silloin hän kutsui kaksi heistä luokseen 197:19
Matt. 11:3
ja lähetti heidät kysymään Herralta: »Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?» 20 Miehet tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: »Johannes Kastaja lähetti meidät kysymään sinulta: ’Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?’»

21 Jeesus oli silloin juuri parantanut monien taudit ja vaivat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön. 227:22
Jes. 29:18 - 19 - 35:5 - 6
Luuk. 4:18
Niinpä hän vastasi: »Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet:

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

23 Autuas se, joka ei minua torju.»

Jeesus puhuu Johannes Kastajasta

247:24–35
Matt. 11:7–19
Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

»Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 25 Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti! 26 Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. 277:27
Mark. 1:2
Hän on se, josta on kirjoitettu:

– Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,

hän raivaa sinulle tien.

287:28
Luuk. 1:15
»Minä sanon teille: yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on Jumalan valtakunnassa, on suurempi kuin hän.

297:29
Matt. 21:32
Luuk. 3:12 - 18:14 - 19:9
»Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen. 307:30
Ap. t. 1:5
Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

31 »Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? 32 He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ 337:33
Matt. 11:18
Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ 347:34
Luuk. 15:1 - 2
Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’ 357:35
Sananl. 8:6–9
Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset.»

Fariseus ja syntinen nainen

367:36–50
Matt. 26:6–13
Mark. 14:3–9
Joh. 12:1–8
7:36
Luuk. 11:37
Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. 37 Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. 38 Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo 7:38 Ateriat nautittiin makuulla ollen. ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

397:39
Luuk. 7:16
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: »Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.» 40 Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.» »Puhu vain, opettaja», fariseus vastasi.

417:41,42
Matt. 18:27 - 28
»Oli kaksi miestä», sanoi Jeesus. »He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. 42 Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?» 43 Simon vastasi: »Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.» »Aivan oikein», sanoi Jeesus. 447:44
1. Moos. 18:4
Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: »Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. 457:45
2. Sam. 14:33
Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. 467:46
Ps. 23:5
Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. 47 Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.» 487:48,49
Matt. 9:2 - 3
Mark. 2:5–7
Luuk. 5:20 - 21
Ja hän sanoi naiselle: »Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.»

49 Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: »Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.» 507:50
Mark. 5:34
Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.»

8

Naisia Jeesuksen seurassa

18:1–3
Matt. 27:55 - 56
Mark. 15:40 - 41
Luuk. 23:49
8:1
Luuk. 4:43
Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan 28:2
Mark. 16:9
sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, 38:3
Luuk. 23:8
Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan.

Kylväjä

48:4–8
Matt. 13:1–9
Mark. 4:1–9
Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: 5 »Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. 6 Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. 78:7
Jer. 4:3
Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. 88:8
1. Moos. 26:12Matt. 11:15
Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi: »Jolla on korvat, se kuulkoon!»

Kylväjävertauksen selitys

98:9–15
Matt. 13:10–23
Mark. 4:10–20
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti.

108:10
Mark. 4:12
Hän sanoi:

»Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi. 118:11
1. Piet. 1:23
Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. 12 Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. 138:13
Ps. 106:12 - 13
Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. 148:14
1. Tim. 6:9 - 10
Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. 158:15
Hepr. 10:36
Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.

Sanan oikea kuuleminen

168:16–18
Mark. 4:21–25
8:16
Matt. 5:15
»Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. 178:17
Matt. 10:26
Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. 188:18
Mark. 4:24Matt. 13:12
Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.»

Jeesuksen oikeat omaiset

198:19–21
Matt. 12:46–50
Mark. 3:31–35
8:19
Joh. 7:5
Jeesuksen äiti ja veljet tulivat tapaamaan häntä, mutta eivät tungoksessa päässeet hänen luokseen. 20 Jeesukselle ilmoitettiin: »Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat tavata sinut.» 218:21
Luuk. 11:28
Mutta hän vastasi: »Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.»

Jeesus tyynnyttää myrskyn

228:22–25
Matt. 8:23–27
Mark. 4:35–41
Eräänä päivänä Jeesus astui opetuslastensa kanssa veneeseen ja sanoi heille: »Nyt lähdemme vastarannalle.» He lähtivät vesille. 23 Matkalla Jeesus nukahti. Mutta järvelle syöksyi myrskytuuli, ja veneeseen tuli vettä niin että he olivat vaarassa. 248:24
Matt. 8:26
Silloin opetuslapset herättivät Jeesuksen ja sanoivat: »Opettaja, opettaja, me hukumme!» Jeesus nousi ja nuhteli tuulta ja järven aaltoja. Ne asettuivat, ja tuli tyven. 25 »Missä teidän uskonne on?» kysyi Jeesus. Opetuslapset joutuivat pelon valtaan ja sanoivat hämmästyneinä toisilleen: »Mikä mies tämä oikein on? Hän käskee jopa tuulta ja vettä, ja ne tottelevat häntä.»

Jeesus Gerasan alueella

268:26–39
Matt. 8:28–34
Mark. 5:1–20
He laskivat maihin Gerasan alueella, joka on vastapäätä Galileaa. 278:27
Mark. 1:23
Kun Jeesus nousi rannalle, häntä vastaan tuli kaupungista mies, jota vaivasivat pahat henget. Mies oli jo kauan kulkenut vaatteitta, eikä hän asunut ihmisasumuksessa vaan oleskeli hautaluolissa. 288:28
Luuk. 4:41
Jaak. 2:19
Jeesuksen nähdessään hän parkaisi, heittäytyi hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: »Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Minä pyydän: älä kiduta minua!» 29 Jeesus näet oli käskenyt saastaisen hengen lähteä miehestä. Se oli jo pitkän aikaa pitänyt miestä otteessaan. Hänet oli köytetty ja kahlehdittu, että hän pysyisi aloillaan, mutta kerran toisensa jälkeen hän oli katkonut siteensä ja pahan hengen ajamana paennut ihmisten ilmoilta. 30 »Mikä sinun nimesi on?» kysyi Jeesus. Mies vastasi: »Legioona 8:30 Ks. selitystä Matt. 26:53. », sillä häneen oli mennyt monta pahaa henkeä. 318:31
Ilm. 20:1
Ne pyysivät, että Jeesus ei käskisi niiden syöksyä kadotuksen kuiluun.

32 Läheisellä vuorella oli iso sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta lupaa mennä sikoihin, ja hän salli sen. 33 Silloin henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

34 Kun sikopaimenet näkivät tämän, he lähtivät pakoon ja kertoivat kaiken kaupungissa ja kylissä. 35 Monet lähtivät katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta pahat henget olivat lähteneet. Mies istui Jeesuksen jalkojen juuressa vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. 36 Paikalla olleet kertoivat heille, millä tavoin pahojen henkien vaivaama oli parantunut. 37 Silloin kaikki Gerasan seudun ihmiset pyysivät Jeesusta poistumaan sieltä, sillä he olivat hyvin peloissaan. Jeesus nousikin veneeseen ja lähti paluumatkalle. 38 Mies, josta pahat henget olivat lähteneet, pyysi, että saisi jäädä hänen seuraansa, mutta Jeesus lähetti hänet luotaan sanoen: 39 »Palaa kotiisi ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Jumala on sinulle tehnyt.» Mies lähti, kulki ympäri kaupunkia ja julisti, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle.

Jeesus herättää kuolleista Jairoksen tyttären ja parantaa verenvuodosta kärsivän naisen

408:40–56
Matt. 9:18–26
Mark. 5:21–43
Kun Jeesus tuli takaisin, häntä vastassa oli suuri joukko ihmisiä, sillä kaikki olivat odottaneet häntä. 41 Silloin Jeesuksen eteen tuli Jairos, synagogan esimies. Hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa. 42 Hänen ainoa lapsensa, noin kaksitoistavuotias tytär, oli kuolemaisillaan.

Matkalla Jairoksen kotiin väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä. 43 Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän oli kuluttanut kaikki varansa lääkäreihin, 8:43 Sanat »Hän oli kuluttanut kaikki varansa lääkäreihin» puuttuvat joistakin merkittävistä käsikirjoituksista. mutta kukaan ei ollut kyennyt parantamaan häntä. 448:44
Matt. 23:5
Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja verenvuoto lakkasi heti. 45 Jeesus kysyi: »Kuka koski minuun?» Kukaan ei myöntänyt koskeneensa, ja Pietari sanoi: »Opettaja, joka puoleltahan tässä ihmiset tunkevat päällesi.» 46 Mutta Jeesus sanoi: »Joku koski minuun. Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.» 47 Kun nainen huomasi, ettei hän voinut pysyä salassa, hän tuli vavisten esiin ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen. Kaiken kansan kuullen hän kertoi, miksi oli koskenut Jeesukseen ja miten hän heti oli tullut terveeksi. 488:48
Mark. 5:34
Jeesus sanoi hänelle: »Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. 8:48 Toinen tulkinta: pelastanut sinut. Mene rauhassa.»

49 Hänen vielä puhuessaan tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: »Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa.» 50 Mutta kun Jeesus kuuli tämän, hän sanoi esimiehelle: »Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu.» 51 Perille saavuttuaan hän ei antanut kenenkään muun tulla mukanaan sisään kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. 528:52
Joh. 11:11
Kaikki itkivät ja valittivat tytön kuolemaa, mutta Jeesus sanoi: »Älkää itkekö! Ei hän ole kuollut, hän nukkuu.» 53 He nauroivat hänelle, koska tiesivät, että tyttö oli kuollut. 54 Mutta Jeesus otti tyttöä kädestä ja sanoi kuuluvalla äänellä: »Tyttö, nouse!» 55 Silloin henki palasi tyttöön. Hän nousi heti jalkeille, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. 568:56
Luuk. 5:14
Tytön vanhemmat olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.

9

Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta

19:1–6
Matt. 10:1–15
Mark. 6:7–13
9:1,2
Mark. 3:13–19
Luuk. 6:12–16
Jeesus kutsui koolle kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. 2 Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita 39:3
Luuk. 10:4 - 22:35
ja sanoi heille: »Älkää ottako matkalle mukaanne mitään – ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan. 4 Ja mihin taloon majoituttekin, siellä asukaa ja sieltä taas lähtekää. 59:5
Luuk. 10:10 - 11
Ap. t. 13:51 - 18:6
Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan.»

69:6
Luuk. 3:18
Niin opetuslapset lähtivät matkaan. He kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.

Herodes kysyy Jeesuksesta

79:7–9
Matt. 14:1 - 2
Mark. 6:14–16
Neljännesruhtinas Herodes sai kuulla kaikesta tästä eikä tiennyt mitä ajatella. Jotkut näet sanoivat, että Johannes oli noussut kuolleista, 8 jotkut arvelivat Elian ilmestyneen maan päälle, ja toisten mukaan joku entisajan profeetoista oli noussut ylös. 99:9
Luuk. 23:8
Herodes sanoi: »Johanneksen minä olen mestauttanut. Kuka sitten on tämä mies, josta minulle kerrotaan tuollaista?» Hän halusi nähdä Jeesuksen ja etsi tilaisuutta siihen.

Jeesus ruokkii viisituhatta miestä

109:10–17
Matt. 14:13–21
Mark. 6:20–44
Joh. 6:1–15
Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet. Jeesus otti heidät mukaansa ja lähti Betsaidan kaupungin lähistölle saadakseen olla siellä kaikessa rauhassa. 11 Ihmiset saivat kuitenkin tietää, missä hän oli, ja lähtivät hänen peräänsä. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Hän puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa.

12 Kun päivä alkoi kallistua iltaan, Jeesuksen kaksitoista opetuslasta tulivat hänen luokseen ja sanoivat: »Lähetä ihmiset pois, että he menisivät lähiseudun kyliin ja taloihin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Tämä on aivan asumatonta seutua.» 13 »Antakaa te heille syötävää», sanoi Jeesus. He vastasivat: »Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa – vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?» 14 Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Jeesus sanoi opetuslapsille: »Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin.» 15 He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan. 16 Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. 179:17
2. Kun. 4:42–44
Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista korillista.

Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi, ja Jeesus ilmoittaa kärsimyksestään

189:18–22
Matt. 16:13–23
Mark. 8:27–33
9:18
Luuk. 3:21
Kerran, kun Jeesus oli vetäytynyt yksinäisyyteen rukoilemaan ja opetuslapset olivat hänen kanssaan, hän kysyi heiltä: »Kuka minä ihmisten mielestä olen?» 199:19
Luuk. 9:7 - 8
He vastasivat: »Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toiset taas sanovat, että joku entisajan profeetta on noussut kuolleista.» 209:20
Joh. 6:69
»Entä te?» kysyi Jeesus. »Kuka minä teidän mielestänne olen?» Pietari vastasi: »Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu.» 21 Jeesus kielsi heitä ankarasti puhumasta tästä kenellekään 229:22
Luuk. 9:44 - 13:33 - 18:31–33
ja sanoi: »Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.»

Jeesuksen seuraamisesta

239:23–27
Matt. 16:24–28
Mark. 8:34—9:1
9:23,24
Matt. 10:38 - 39
9:23
Luuk. 14:27
Jeesus sanoi kaikille: »Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. 249:24
Matt. 10:39
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava. 25 Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon? 269:26
Matt. 10:33Sak. 14:5
Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa. 279:27
Luuk. 4:43
Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.»

Kristuksen kirkastuminen

289:28–36
Matt. 17:1–8
Mark. 9:2–8
9:28
Mark. 5:37Luuk. 3:21
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. 30 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. 319:31
Luuk. 9:51
He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.

329:32
2. Piet. 1:16
Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: »Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.» Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.

34 Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. 359:35
Mark. 1:11
Pilvestä kuului ääni: »Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!» 36 Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.

Jeesus karkottaa pojasta pahan hengen

379:37–43a
Matt. 17:14–20
Mark. 9:14–29
Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta, oli Jeesusta vastassa suuri ihmisjoukko. 38 Muuan mies huusi väkijoukon keskeltä: »Opettaja, minä pyydän sinua: tule katsomaan poikaani, ainoaa lastani! 39 Paha henki käy vähän väliä häneen kiinni. Hän alkaa yhtäkkiä huutaa, ja henki kouristaa häntä niin että vaahto valuu suusta. Kun henki lopulta jättää hänet, hän on aivan näännyksissä. 40 Pyysin opetuslapsiasi karkottamaan sen, mutta eivät he pystyneet.» 419:41
5. Moos. 32:5
Silloin Jeesus sanoi: »Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä? Tuo poikasi tänne.» 429:42
Luuk. 7:15
Vielä pojan tullessakin henki paiskasi hänet maahan ja kouristi häntä. Mutta Jeesus käski ankarin sanoin saastaista henkeä poistumaan, paransi pojan ja antoi hänet isälle takaisin. 439:43b–45
Matt. 17:22 - 23
Mark. 9:30–32
Kaikki olivat hämmästyksen vallassa, kun näkivät Jumalan voiman ja suuruuden.

Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan

Kun kaikki hämmästelivät Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: 449:44
Luuk. 9:22 - 18:31–33
»Painakaa mieleenne, mitä teille sanon: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.» 459:45
Luuk. 2:50 - 18:34 - 24:25
Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti. Se jäi heiltä salaan, niin että he eivät käsittäneet hänen puhettaan eivätkä rohjenneet kysyä häneltä sen merkitystä.

Kuka on suurin?

469:46–48
Matt. 18:1–5
Mark. 9:33–37
9:46
Luuk. 22:24
Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. 47 Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen 48 ja sanoi heille: »Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.»

Vieras henkienmanaaja

499:49,50
Mark. 9:38–41
Johannes sanoi silloin: »Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme.» 509:50
Matt. 12:30
Luuk. 11:23
Mutta Jeesus vastasi: »Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.»

Jeesus matkalla kohti Jerusalemia

9:51—19:27

Samarialaiset torjuvat Jeesuksen

519:51
Luuk. 13:22 - 13:33 - 17:11 - 19:28
Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. 52 Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. 53 Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. 549:54
2. Kun. 1:10 - 12
Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: »Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?» 9:54 Eräät käsikirjoitukset täydentävät tekstiä. Vrt. 2. Kun. 1:10. 55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: »Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.»]. 9:55 Ks. selitystä 9:54. 56 Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.

Seuraa minua!

579:57–62
Matt. 8:18–22
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: »Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.» 58 Jeesus sanoi hänelle: »Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.»

59 Eräälle toiselle Jeesus sanoi: »Seuraa minua!» Tämä vastasi: »Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.» 609:60
Luuk. 4:43
Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.»

61 Vielä eräs toinen sanoi: »Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.» 629:62
1. Kun. 19:19–21Luuk. 17:32
Hänelle Jeesus vastasi: »Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.»

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]