Raamattu 1992 (KR92)
18

Leski ja väärämielinen tuomari

118:1
Luuk. 3:21
Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: 2 »Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. 3 Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ’Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.’ 4 Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ’Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, 5 mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’»

6 Herra sanoi: »Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. 718:7
Ps. 88:2
Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? 818:8
2. Tim. 3:1–5
Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?»

Fariseus ja publikaani

918:9
Sananl. 30:12
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:

1018:10
Ap. t. 3:1
»Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. 1118:11
Jes. 58:2
Luuk. 16:15
Ilm. 3:17
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. 1218:12
Matt. 9:14
Matt. 23:23
Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ 1318:13
Esra 9:6
Ps. 51:3
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’

1418:14
Matt. 21:31
Matt. 23:12
»Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. 18:14 Voidaan kääntää myös: »hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen.» Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.»

Jeesus ottaa vastaan lapset

1518:15–17
Matt. 19:13–15
Mark. 10:13–16
Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, 16 mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. 1718:17
Matt. 18:3
Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.»

Jeesus ja rikas mies

1818:18–30
Matt. 19:16–30
Mark. 10:17–31
Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: »Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?» 19 Jeesus vastasi hänelle: »Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. 2018:20
2. Moos. 20:12–16
5. Moos. 5:16–20
Room. 13:9
Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi.» 21 »Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen», vastasi mies. 2218:22
Luuk. 12:33
Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: »Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.» 23 Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.

24 Nähdessään sen Jeesus sanoi: »Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! 25 Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.» 26 »Kuka sitten voi pelastua?» kysyivät kuulijat. 2718:27
Mark. 10:27
Jeesus vastasi: »Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.»

Opetuslasten tuleva palkka

2818:28–30
Matt. 19:27–30
Mark. 10:28–31
»Entä me?» kysyi silloin Pietari. »Me olemme luopuneet kaikesta, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua.» 29 Jeesus sanoi heille: »Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, 30 hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän.»

Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan

3118:31–34
Matt. 20:17–19
Mark. 10:32–34
18:31
Luuk. 24:25–27
44–47
Ap. t. 3:18–26
7:52
13:29
26:22
23
Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: »Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. 32 Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, 33 ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.» 34 Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Jeesus parantaa sokean kerjäläisen

3518:35–43
Matt. 20:29–34
Mark. 10:46–52
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. 36 Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. 37 Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. 38 Silloin hän huusi: »Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!» 39 Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: »Daavidin Poika, armahda minua!» 40 Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: 41 »Mitä haluat minun tekevän sinulle?» Mies vastasi: »Herra, anna minulle näköni.» 4218:42
Matt. 9:22
Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.» 4318:43
Luuk. 2:20
Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.

19

Jeesus ja Sakkeus

1 Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. 2 Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. 3 Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. 4 Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. 5 Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: »Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.»

6 Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. 719:7
Luuk. 15:1
2
Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: »Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.» 819:8
2. Moos. 21:37
3. Moos. 5:20–24
4. Moos. 5:5–7
Luuk. 3:13
Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: »Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.» 919:9
Luuk. 13:16
Ap. t. 3:25
Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: »Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. 1019:10
Luuk. 15:4
Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.»

Palvelijoille uskotut rahat

1119:11–27
Matt. 25:14–30
19:11
Luuk. 17:20
Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus esitti vielä vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta.

1219:12
Mark. 13:34
Hän sanoi:

»Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. 13 Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan 19:13 Kyseinen raha, mina , oli arvoltaan 100 denaaria. ja sanoi: ’Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.’ 14 Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: ’Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.’

15 »Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. 16 Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.’ 1719:17
Luuk. 16:10
Kuningas sanoi hänelle: ’Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.’ 18 Toinen tuli ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.’ 19 Hänelle kuningas sanoi: ’Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.’

20 »Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: ’Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. 21 Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ 22 Kuningas sanoi hänelle: ’Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. 23 Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?’

24 »Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: ’Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.’ 25 He sanoivat: ’Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.’ 2619:26
Matt. 13:12
Mutta hän jatkoi: ’Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. 27 Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen – tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.’»

Jeesuksen toiminta Jerusalemissa

19:28—21:4

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

2819:28
Luuk. 9:51
Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. 2919:29–38
Matt. 21:1–11
Mark. 11:1–11
Joh. 12:12–19
Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan 30 ja sanoi: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. 31 Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.»

32 Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. 33 Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: »Miksi te viette varsan?» 34 He vastasivat: »Herra tarvitsee sitä.» 35 He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. 36 Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

37 Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. 3819:38
Ps. 118:26
Luuk. 2:14
He huusivat:

– Siunattu hän, kuningas,

joka tulee Herran nimessä!

Taivaassa rauha,

kunnia korkeuksissa!

3919:39
Luuk. 5:17
Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: »Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!» 4019:40
Hab. 2:11
Mutta Jeesus vastasi: »Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.»

Jeesus itkee Jerusalemin kohtaloa

4119:41
Luuk. 23:28
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden 4219:42
5. Moos. 32:29
ja sanoi: »Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. 4319:43
Luuk. 21:20
Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. 4419:44
Jes. 13:18
Miika 3:12
Mark. 13:2
1. Piet. 2:12
He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.»

Temppelin puhdistaminen

4519:45–48
Matt. 21:12–17
Mark. 11:15–19
Joh. 2:13–22
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. 4619:46
Jes. 56:7
Jer. 7:11
Hän sanoi heille: »On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.»

4719:47
Luuk. 21:37
38
22:53
24:53
Ap. t. 2:46
5:42
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. 48 He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

20

Jeesukselta kysytään valtuuksia

120:1–8
Matt. 21:23–27
Mark. 11:27–33
Kun Jeesus eräänä päivänä taas opetti temppelissä kansaa ja julisti hyvää sanomaa, ylipapit ja lainopettajat tulivat yhdessä vanhimpien kanssa hänen luokseen 220:2
Joh. 2:18
Ap. t. 4:7
ja sanoivat hänelle: »Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?» 3 Jeesus vastasi heille: »Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle, 4 oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä.» 520:5
Luuk. 7:30
He neuvottelivat keskenään: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ 620:6
Luuk. 1:76
Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta.» 7 Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä. 8 Silloin Jeesus sanoi: »En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.»

Vertaus viinitarhan vuokraajista

920:9–19
Matt. 21:33–46
Mark. 12:1–12
20:9
Ps. 80:9–17a
Jes. 5:1–7
Jer. 2:21
Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen:

»Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta.

1020:10–12
2. Aik. 36:15
16
»Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. 11 Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. 12 Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä.

13 »Mitä minä teen?’ mietti viinitarhan omistaja. ’Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.’ 1420:14
1. Moos. 37:20
Ps. 2:7
8
Hepr. 1:2
Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.’ 1520:15
Hepr. 13:12
He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. – Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? 1620:16
Ap. t. 28:28
Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.»

»Ei, ei!» huusi kansa. 1720:17
Ps. 118:22
Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: »Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta:

– Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,

on nyt kulmakivi.

1820:18
Jes. 8:14
Dan. 2:34
Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.»

1920:19
Luuk. 19:48
Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.

Kysymys veron maksamisesta keisarille

2020:20–26
Matt. 22:15–22
Mark. 12:13–17
20:20
Luuk. 11:53
54
Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi. 21 Miehet sanoivat hänelle: »Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. 22 Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?» 23 Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi: 24 »Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?» »Keisarin», he vastasivat. 2520:25
Luuk. 23:2
Room. 13:7
1. Piet. 2:17
Silloin Jeesus sanoi heille: »Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.» 2620:26
Luuk. 19:48
Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat.

Kysymys ylösnousemuksesta

2720:27–40
Matt. 22:23–33
Mark. 12:18–27
Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia 20:27 Ks. selitystä Matt. 3:7. , niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: 2820:28
5. Moos. 25:5
»Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ 29 Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. 30 Silloin toinen otti hänet, 31 sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. 32 Lopuksi nainenkin kuoli. 33 Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.»

34 Jeesus vastasi heille: »Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. 35 Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. 3620:36
1. Joh. 3:2
He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. 3720:37
2. Moos. 3:6
Ap. t. 7:32
Hepr. 11:16
Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. 38 Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.»

39 Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: »Hyvin vastasit, opettaja.» 40 Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.

Daavidin poika ja Daavidin herra

4120:41–44
Matt. 22:41–46
Mark. 12:35–37a
Jeesus kysyi heiltä: »Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika? 4220:42,43
Matt. 22:44
Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa:

– Herra sanoi minun herralleni:

Istu oikealle puolelleni.

43 Minä kukistan vihollisesi,

panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

44 Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?»

Varokaa lainopettajia!

4520:45–47
Matt. 23:1–36
Mark. 12:37b–40
Luuk. 11:37–54
Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 46 »Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla, 47 mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.»

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]